Siit on nyt kuukaus
Mä oon miettiny miks pois lähdit täält
vaikee kuvitella ettet sä, oo enään tääl
vaikeet vielki ymmärtää oon ymmällä
Sua muistelen enkä nää sua ympärillä
Miks, miks sä lähdit niin aikasi
Tääl oli sulle se sun oma paikkasi
mut taivaseen kaikki joskus poistuu
Joka päivä elämäs se vaa toistuu
Aluks ajattelin et se oliki vaa unta
mut sit mustast taivaast puski mun lävitseni tuulta
Joka pyyhkäs mukanaan mun sydämestä palasen
se ilo loppu siihe jätti tilalle tän kaipauksen
Must tuntuu liian pahalt edes ajatella
et sun näkemisest saa enää vaa haaveilla
Ei tä oo totta tai en sitä pysty uskoo
öisin katon ikkunast ja voin vaa toivoo
Miks sä lähdit nyt jo pois, en tiedä mitä tehdä vois
Ennen lähtöös otit kädestä kii, seisoin vaan surullisena siin
Sanoit hei sä kyllä pärjäät
Nyt surullisen ikkunast tsiigaan mailmaa
miks just sä lähdit tääl me sua kaivataa
En sua vaa mielestäni pois saa
oot mun sydämessäni, nyt ja aina
Fiilis nyt vähän maas mietin ootko onnellinen
nyt päivät pitkät menee pelkästää miettien
Miks ei ajas voi mennä takas päin
haluun takas siihen hetkeen ku sut näin
Tekisin mitä vaa jos saisin sut takas
vaikkei meitä mikään pysty erottaa koskaan
Ei tuskaa taas paranna mun sydämestä mikää
mä aion lupauksistani kovin kiinni pitää
Ja tiedän et joskus me vielä näemme
ikäväni mieletön ei sitä paranna lääkkeet
En anna anteeks itelleni en päästä susta irti
vaikka ootki poissa ni rakastan sua silti