Se oli vain liekki mustimmassa yössä,
kosketus hengityksen kaltainen.
Niin kuin uni jonka on joskus tultava loppuun,
valkoinen hiutale, joka sulaa pois
Kuinka virtaavaa, voisi aikaa jarruttaa
nyt kun tunti viimeinen kelloon kääntyy.
Meidän liekkimme, jolle hengen annoimme,
jota kauan vaalittiin nyt kuolee hiljaa
Sinua katson kauemmin kuin koskaan,
syvemmälle kuin koskaan aiemmin.
kävelet kanssani tumman virran rantaan,
annamme kuljettaa sen meidät pois.
Kuinka virtaavaa, voisi aikaa jarruttaa
nyt kun tunti viimeinen kelloon kääntyy.
Meidän liekkimme, jolle hengen annoimme,
jota kauan vaalittiin nyt kuolee hiljaa
Meidän liekkimme, jolle hengen annoimme,
jota kauan vaalittiin nyt kuolee hiljaa
Irina~Kuolee hiljaa