En nauti enään mistään.
Tuntuu että olen jatkuvasti odottamassa. En viihdy hetkissä, vaan odotan jo valmiiksi seuraavaa. En nauti ihmisten seurasta, vaan odotan että koska se velvollisuus on ohi. Iltaisin odotan unta, aamulla odotan että lähden töihin, töissä odotan että pääsen pois ja kun pääsen pois odotan taas iltaa -- kyse ei kuitenkaan ole että työt pilaisi elämäni, tämä oli vain esimerkki.
Olen jatkuvasti odottamassa että jokin on ohi ja pääsen seuraavalle etapille.
Elämä tässä menee pilalle.
enkä edes tiedä mitä oikeasti odotan---
p.s Vaivalla pinnalle revitty itsetuntoni on vajoamassa vielä pimeämpään paikkaan.