En taas jaksa ymmärtää, miksi elämä on näin mustavalkoista. Ongelmia joko ei ole tai niitä on enemmän kuin riittävästi.
Pääongelma: Pääsin opiskelemaan eläintenhoitajaksi
....keskelle korpea
....kahdeksan hengen pieneen soluasuntoon, jossa ei ole omaa huonetta
....yksin
....ei käärmettä
....pitää pakata koko omaisuus ja raahata ne toiselle puolelle Suomea
....kissat, rakkaat ihmiset ja harrastukset jää Lahteen
En löydä mitään positiivista uusien ystävien ja opiskelun lisäksi. Ja nyt on alkanut tuntumaan siltä, etten halua mennä ja jättää kaikkea. Se, joka sanoo, että pitäis yrittää etsiä positiivisia puolia voi pitää leipäläpsensä ummessa. Niitä ei ole juurikaan näkynyt.