IRC-Galleria

Tiedätkö mikä on kaipaus. Se on tunne kun kaipaat jotakuta tosi lähimmäistä. Mutta pelkäät että hän voisi satuttaa jollakin tavalla.

Tiedätkö mikä on suru. Se on kun tuntuu todella pahalta ja tekisi mieli itkeä muttei kummiskaan pysty.

Tiedätkö mikä on pettymys. Se on kun olet kiintynyt ja melkeimpä rakastunut johonkin, mutta silti tulee vain pettynyt olo. Saatat tuntea ettei asia haittaa, mutta pikku hiljaa se muuttu tuskattomaksi suruksi, sydämmessä vihloo niin paljon että tekisi mieli repiä se irti olon helpottamiseksi. Sitten tulee suru voit vaipua todella maahan pohja mutia myöten. Etsit lohduketta monesta eri asiasta. Tekemällä asioita että unohtaisit. Ryyppäämällä. Polttamalla. Muta pahin on se kun et pysty puhumaan kenellekään. Se patoutuu ja muuttuu lopulta vihaksi.

Kävin näitä vaiheita vajaa vuosi sitten "The Black Monday" ja ihan hiljattaen
ne jotka lukevat tämän viestin. Saatan olla jo matkalla johomkin muualle. Niinkuin sekkuni sanoi "Ei muutakun leuka rintaan ja nöyränä kohti uusia pettymyksiä" r.i.p

Ja niinkuin ystäväni petezzz sanoo "shtube olet liian kiltti niille jotka eivät sitä antsaise"
Ja se minä olen se minä olen ja täksi jumala on minut luonut. Teidän tarvitsee vain hyväksyä se minussa

"Ei koskaan tunteeton
ei koskaan ilkeä
ei koskaan julma tai sydämmetön...."