No tarpeellisia ne kyl olivat kun ei pojal omia ollu, mut siltikkin. Värikoodiksi tuli sitten vauvanvaalenasininen.
Ja eihän sille mitään voi et päävehkeet joita itseltä tähän asti on löytynyt on ollu kokoa shettis/poni tai sitten full/ex-full. Joten tuommoinen cob päinen karvakorva ei miun varastoist sopivia varusteit löytän.
Onneks en viel kerinny myymään Donin liian isoa satulaa ku nyt se on passeli Tanelle. Istuu ku hanska, joten säästyin kalleimmalta investoinnilta.
Poika asuu kevään Outin huomassa pihatossa ja opettelee ratsun alkeita hivenen. Kesäkuussa kotiutuu meille laitumelle miettimään lomailun ohessa oppimaansa. Ja palaa telveksi taas "koulunpenkille" peruskoulutukseen. Hiljaa hyvä tulee. Kiire ei ole ja poika on vielä niiiiin nuori että saa vielä reilun vuoden vedellä kärrejä päätoimisesti.
Mut oli se kyl aika desavu kun eilen illal avattiin pojan karsinan ovi ja tuli tunne et Hero vainaa katsoo suoraan kohti. On aivan isänsä poika. Ja valtava "jone nikula" fleda. nauroinkin et jos joku puuttuu otsaharjaan nii vastaa siit miule omakätisesti, ja mie en kiltti aijo silloin olla...
