Kipu vetää kerälle
kolotus vie voimat
yskiä en uskalla
vaikka se kovin yrittää
sisältä tulvii kylmää
palelee vaikka hiki virtaa
haudattuna kolmen peiton alla
toivoen pimeässä
unen tuloa
ja unohdusta
Ikuisuus ja kohta on aamu
jotain kipeää, väsynyttä
kuoriutuu peitoista
hikisistä lakanoista
tuoksuu suolalle