IRC-Galleria

Mun sydän elää taas, hengittää ja juoksee miljoonaa.
Muistan ne illat, kun itkin sen rakkauden perään
Kysyen itseltäni: miks tää on näin vaikeeta? Miks en voi vaan olla ja välittää?
Nyt hiljaa oon vaan, ei kyyneleen kyyneltä vieri pitkin poskee.
Tajusin sen viimein: liian lujaa kiinni pidin ja unohin elää tätä elämää.

Annatko mulle anteeks, että voin taas nukahtaa?
Kadun sanoja jotka sulle sanoin, varsinkin niitä kamalampia.
Annatko mulle anteeks, että voin taas iloita?
Peruisin jokaisen loukkaavan tekoni, varsinki ne julmimmat.
Muistathan, että oon pahoillani?

Oot se syy edelleen, joka mut pitää hengissä.
Se ainoo syy, mikä mut pitää pinnalla.
Ehkä ei sillä enää oo mitään merkitystä sulle, mutta mulle on elämääkin enemmän.
Siitä sua nyt kiitän.
Kiitos.