Sydän hakkaa lujempaa.
Hengitys kiihtyy.
Kyyneleet valuu.
Juoksen lujempaa, mutta tuntuu etten liiku mihinkään.
Olen juuttunut siihen hetkeen.
Siihen tuskalliseen hetkeen.
Huudan ja huudan lujempaa.
Kukaan ei kuule, vaikka olen ihmisten ympäröimänä.
Tunnen sydämmeni hidastuvan ja ajan vähenevän.
Etsin peläten katseellani sinua, mutta en löydä.
Tällaistako tulee elämäni nyt olemaan?
Surua, itkua ja ikävää?
Ei, en anna sen olla sellaista.
Tiedän että välität, uskon että välität, toivon että välität.
Katson käsiäni, jalkojani.
Syvät haavat vuotavat verta mutta kipua en tunne.
Painan kädellä sydäntäni ja tunnen, haavat sitä koristavat.
Huudan vaan, en jaksa enää.
Tämä tunne kasvaa enkä pysty enää hengittämään.
Antakaa elämäni loppua, antakaa minun kuolla.
Ainoa pyyntöni on, pelastakaa sydän hänen, niin onnellinen.
Lyyhistyn maahan, jalat ei jaksa enää.
Painan pääni hiekkaan ja näen kuinka se muuttuu punaiseksi.
Tunteet on kuolleet sisältä ja tuntuu että putoan tyhjyyteen.
Silmät suljen ja kuiskaan:
Vie mut pois, pelasta mut. Sano että välität.
Vedän viimeisen henkäisyn.
Viimeinen kyynel valuu.
Ja sitten... Sydän pysähtyy.