IRC-Galleria

pyyntö hiljaisuudesta.

Repikää sydän hiljainen,
tuhotkaa mieli rauhallinen,
pilatkaa elämä onnellisen.
Niin kauan kuin sydämeni on onnellinen,
niin kauan jaksan hengittää.

Lyökää ruumis mustelmille,
raapikaa iho verelle,
myrkyttäkää mieli piloille.
Niin kauan kuin jaksan itseni koota,
niin kauan jaksan yksin seistä.

Hylätkää elämäni ainoa,
vihatkaa sieluani rikkinäistä,
rakastakaa jotakuta toista.
Niin kauan kuin elämääni yksin elän,
niin kauan olen valmis luovuttamaan.

---

Yksinäinen sydän ei jaksa pitkään.

Sydän hakkaa lujempaa.
Hengitys kiihtyy.
Kyyneleet valuu.
Juoksen lujempaa, mutta tuntuu etten liiku mihinkään.
Olen juuttunut siihen hetkeen.
Siihen tuskalliseen hetkeen.
Huudan ja huudan lujempaa.
Kukaan ei kuule, vaikka olen ihmisten ympäröimänä.
Tunnen sydämmeni hidastuvan ja ajan vähenevän.
Etsin peläten katseellani sinua, mutta en löydä.
Tällaistako tulee elämäni nyt olemaan?
Surua, itkua ja ikävää?
Ei, en anna sen olla sellaista.
Tiedän että välität, uskon että välität, toivon että välität.

Katson käsiäni, jalkojani.
Syvät haavat vuotavat verta mutta kipua en tunne.
Painan kädellä sydäntäni ja tunnen, haavat sitä koristavat.
Huudan vaan, en jaksa enää.
Tämä tunne kasvaa enkä pysty enää hengittämään.
Antakaa elämäni loppua, antakaa minun kuolla.
Ainoa pyyntöni on, pelastakaa sydän hänen, niin onnellinen.
Lyyhistyn maahan, jalat ei jaksa enää.
Painan pääni hiekkaan ja näen kuinka se muuttuu punaiseksi.
Tunteet on kuolleet sisältä ja tuntuu että putoan tyhjyyteen.
Silmät suljen ja kuiskaan:
Vie mut pois, pelasta mut. Sano että välität.
Vedän viimeisen henkäisyn.
Viimeinen kyynel valuu.
Ja sitten... Sydän pysähtyy.

---

Kysymyksessä asuu vastaus.

kysyn hiljaa itseltäni, mitä teen?
en pysty päättämään, en osaa valita.
rakkaus vai pettymys?
onni vai kaipuu?
molemmissa puolensa, hyvät ja huonot.
haluan sen, millä jaksan huomiseen.
nyt olen valmis, aijon nousta maasta.
aijon ponnistaa takaisin jaloilleni.
koota elämäni ja parantaa haavani,
liikaa olen murehtinut, en siihen enää elämää tuhlaa.
nyt mietin vain,
kun elämän olen takaisin kasaan koonnut,
miksi painan jarrun pohjaan?
miksi hiljennän vauhtia kun pitäisi kiihdyttää?
olen otteeni menettänyt tähän peliin,
selittäkää ohjeet uudestaan.
avaimen käteeni saan.
lukon raudoistani avaan ja annan mennä.
taas kerran, annan mennä.
sydän huutaa riemuaan; anna mennä, anna mennä koko sydämen edestä!
kahleeni olen avannut ja kaasuhanani avannut.
en jarrua enää aijo käyttää mutkissakaan,
menkööt sitten pusikkoon, mutta jarrua en enää paina pohjaan koskaan.

---

Rikkinäinen.

Yhdessä hetkessä,
kun hymy on herkimmässä.
Näet silmiesi edessä,
kuinka koko elämäsi särkyy kuin peili.
Silloin tuntuu,
kuinka kyyneleet polttaa silmiä,
kuinka helvetinmoinen tunne valtaa koko ruumiin.
Silloin tuntuu,
kuin sata seinää olisi ympärillä ja ulospääsy mahdotonta.

---

Sydän kiittää ja tyttö kumartaa.

Mun sydän elää taas, hengittää ja juoksee miljoonaa.
Muistan ne illat, kun itkin sen rakkauden perään
Kysyen itseltäni: miks tää on näin vaikeeta? Miks en voi vaan olla ja välittää?
Nyt hiljaa oon vaan, ei kyyneleen kyyneltä vieri pitkin poskee.
Tajusin sen viimein: liian lujaa kiinni pidin ja unohin elää tätä elämää.

Annatko mulle anteeks, että voin taas nukahtaa?
Kadun sanoja jotka sulle sanoin, varsinkin niitä kamalampia.
Annatko mulle anteeks, että voin taas iloita?
Peruisin jokaisen loukkaavan tekoni, varsinki ne julmimmat.
Muistathan, että oon pahoillani?
Oot se syy edelleen, joka mut pitää hengissä.
Se ainoo syy, mikä mut pitää pinnalla.
Ehkä ei sillä enää oo mitään merkitystä sulle, mutta mulle on elämääkin enemmän.
Siitä sua nyt kiitän.
Kiitos.

---

Jälki ikuinen.

Se ilta muistuu mieleen.
Kun halasit mua,
pidit musta kiinni.
Tuntui ettei elämä mua enää kolhisi.
Silti sain osuman,
pahimman koskaan.
Mustelmia keho täynnä,
kuin jälkiä elämästä kolhitusta.
Katson käsiäni,
omaa verta täynnä.
Hoen itselleni lausetta,
niin typerää:
"Tässä mitataan rakkauteni määrä,
jos kestän tämän,
rakastan oikeasti".
Osuma toisensa perään.
Tunteeton ilme hänellä,
hänellä jota rakastan.
Viimeinen isku,
siihen jään.
Makaan kuin kuollut,
sielu silti vielä ruumiissa.
Tuska polttaa kehoa hakattua.
Kyyneleitä en suostu vuodattamaan,
väkisin ne silti valuu.
Tässäkö on rakkauteni mittapuu,
mustelmat kehossa ja myrkkyä mielessä?

---

Jalkojeni alta hajosi jää ja siihen jään.

Levoton mieli.
Sureva sydän.
Vapisevat kädet.

En usko sen enää kauan jatkuvan.
En jaksa enää siihen uskoa.
Väsynyt olen itkemään,
turhautunut näihin miljooniin kyyneliin.

Olen hajalla sisältä,
tällä tavalla en koskaan parannu.
Sairas olen sisältä,
kuin myrkkyä mun sisällä olis.

Huudan sateessa.
Kukaan ei kuule,
kukaan ei vastaa.
Tyydyn kuiskaamaan itselleni,
"ei tästä tule enää mitään,
haluun lopettaa en jaksa jatkaa.
Antaisit mun unohtaa..."

---