Ikävä painaa hartioihini,
raskaaksi tekee askeleeni.
Kuiskauksen kuulen,
illan tähdet mulle puhelee.
Kyselee miksi pilasin,
miksi tuhosin elämäni.
Omin käsinkö,
omin ajatuksinko kaiken suunnittelin?
En saa enää itseäni nousemaan,
sut menetin ja nyt hukun.
Jää altani murtui,
vaikka väitit sen kestävän.
Suljin silmäni ja yritin unesta pitää kiinni.
Pelko yksinäisyydestä tunkeutui,
ei antanut rauhaa.
Kuin huutaen korviin vääriä valintojani,
murruin ja itkin.
Tunsin kuinka kuolema juoksi läpi sydämeni.
Painoin pääni tyynyyni,
annoin kyyneleen valua ja itseni nukahtaa.