IRC-Galleria

-VÄRITÖN-

Tuntuu kuin jokaisen tien päässä,
mua odottaa pettymys.
Jokaisen rakkauden jälkeen,
näen että suru on taas edessä.
Olen liian nuori tappamaan,
sydäntä väritöntä.

Jos jokaisen tulee rakastua,
tuleeko myös jokaisen surra menetystään?
Onko kelläkään edessä,
sitä niin kerrottua onnellista elämää?
Ikuisuuden hiljaisuus peittää,
surun äänen.
Sen pienen äänen joka kertoo olosta siitä,
kamalasta ja tuskallisesta.

Jos olen kysymys suurin sinulle,
luuletko silloin ymmärtäväsi?
Ymmärrätkö tunnetta sitä,
helposti vahingoittavaa,
kyynelten aiheuttajaa?
Tai pystyisitkö sanomaan,
että kokenut olet samat kyyneleet?
En usko että koskaan opit tuntemaan,
minua sisältä.
Et ehkä koskaan tule näkemään,
sydäntä niin väritöntä ja kiveäkin kovempaa.