Kauan siitä on,
ja silti sen muistaa.
Kauan siitä on,
kyyneleet jo kuivuneet.
Silti pelko kalvaa sisältä,
että se palaa.
Joutuisinko kaiken taas kokemaan?
Tunteet?
Pelot?
Kyyneleet?
Jaksaisitko, pystyisitkö seisomaan vierelläni,
tukea ja auttaa minua kuin lasta avutonta?
Ole kiltti ja anna minulle voimaa,
haluan jaksaa vielä kauan tätä elämää.