IRC-Galleria

Olen siis taas asunnoton. Jee... Itseasiassa, kämpästä luopuminen tuntui toisaalta ihan hyvältä. Energiat siinä paikassa oli vähä huonot..

Enää laukun pakkaaminen ja pari hoidettavaa asiaa huomenna jäljellä. Jee... Ope iski vielä eteen yhden lisäkurssin, ylläri!!!! No, positiivinen asia kai on, et sit olis taas yks 3 op:tä lisää kasassa, kun sen joskus tekee...

Muuten en kyll oo vielä sisäistäny, et ihan oikeesti lähden torstaina. Ehkä se on helpointa, kun on in self denile...

Suurin huoli kait on, (ku oon tehny tän ennenki) et aika menee eteenpäin täälläki, sill aikaa ku oon poissa. Et kuinka sopeudun takaisin, kuinka löydän taas yhteisen sävelen kaverieni kanssa, kuinka osaan taas itse palata tähän normaaliin?

Öö, jospa vain keskittyisin toistaiseksi ajatukseen, kuinka ahtaa 40kg kamaa siihen surullisen kuuluisaan matkalaukkuun, kun max. raja on 20kg? Jatko-osa alkaa huomenna....

Nii, vai seinät hajalle? Aika oikeessa olin siinä, et en ole vielä saanu läheskää kaikkee hoidettua. Arrgghhhh!!!! No, sentään ruotsin tentti meni yllättävän vähällä lukemisella yllättävän hyvin. Tai sit mä vaan kuvittelin osaavani...

No, pakkaus on edistyny, enää puolet pakkaamatta, ja loppuhan käy sit tosi nopeesti, kun pitää miettii, et mitä tarviin keväällä, kesällä, vasta syksyllä, vai mahdollisesti ei enää ollenkaan. Ja kun koneeseen voin ottaa vaan max. 20 kg, niin edessä on todella mielenkiintoinen pakkausurakka. Itseni tuntien, välii kuinka vähän tai paljon hilaan kamaa mukaan, sitä tulee noin 1/3 enemmän takaisin. Sentään jotain olen oppinut itsestäni kaikkina näinä vaelluksen vuosina. Seuraavaks voisin opetellaki, et kuinka sitä kamaa ei tarviis kasata niin paljoa...

No, tänään olen lintsannu kaikesta pakkaamisesta, eli huomenna koittaa, öö, no stressi? No, mitä pienistä, väliä mitä tapahtuu, fakta on, et viikon ja yhden päivän kuluttua istun jo kämpässäni Nikosiassa, toivottavasti...

Käääkäääkäääkkääkkkk!!!!!!

Joo, 1/5 kämpästä pakattu!!! Jee!! Tai, no, se miten päädyin siihen ei. Oli niin kaamee vitutus, et piti tehdä jotain, ni rupesin repii kuvia seinältä. No, figuretively speaking :D

Joo, siis ruotsin uusintattenttiinhän mä olen lukenut koko viikonlopun, not!!! Olin sukuloimassa, ihan kiva sinänsä, et tapasin neljäsukupolvea samalla, ja vielä suoraan alenevassa polvessa:) Siis jos ketään muuta miestä ei elämässäni oo, niin on sellanen sukulaispoitsu, 6kk....

No niin, huomenna ongelmaa kurkusta kii ja kunnon potkasu munille, auttaisko?? Eli viikon loppuun mennessä kämppä pakattu, kouluhommat hoidettu, -ja kaikki muut hommat, suurin osa lopuista kavereista tavattu ja hyvästelty, ja.....?

Suomennettuna viimosena keskiviikkoiltana vielä hätäsesti pakkaan kamoja ja soitan hyvästelypuheluita, ja vedän jätti-ison herneen nenään, ku en oo ehtiny hoitaa kaikkia asioita.

Welcome to my life, en muuta enää ikinä!!!! Paitsi min. kolme kertaa.....

Just toi kuvaa tän hetkistä olo parhaiten. Mä yritän taas tottua olemaan kotona, ottaa coolisti, ja sit kuitenkin olis satatuhatta asiaa tehtävänä kahden viikon sisällä, että voisin muuttaa vielä etelämmäks....

Joo, ja eka kerta, (en viitti sanoa kuinka moneen vuoteen) et porukat ei muistanu mun synttäreitä, no mutsi soitti sit ku oli tullu kotiin, isä oli kai vihjassu, ku mä sanoin sille aamulla. Sain sit iskältä synttärilahjaks munkkikahvit...

Alan kohta epäillä, et jossain vaiheessa fyysinen ikä kyll suurenee, mut henkinen ikä alkaa nuoreta. Tällä hetkellä mä toivon, et se on vaan pysähtyny. En haluis vielä vähään aikaan herätä aamulla ja tuntea olevani 10v!

No, pitäs tässä valmistautua illan rientoja varten. Kaveri tuli jo käymään, mulla on tällaset pienehköt syntymäpäiväbileet: 1 vieras :)

Kiitokset kaikille muistaneille, piristitte päivääni!!!!

Olenko mä ollu kotona vasta viisi päivää? Huh, oletus on, et kun ei ole koulua, on lomaa. No, kiire on tietysti aina itseaiheutettua, mut epäilen, et mulla on lomaa tasan ne pari tuntia, jotka istun lentokoneessa. Tietysti on mukavaa, et näen vielä niin monta kaveria ja ystävää, ennen kuin lähden. Se reissaaminen vaan alkaa varmaan jossain vaiheessa väsyttää. tulee taas parin päivän sisään oltua kolmella eri paikkakunnalla...

Se hyvä puoli tässä kaikessa hyvästien jätössä kyllä on, ettei millään ehdi tekemään niitä harvoja kouluhommia, jotka olis vielä jäljellä.;D Siis, mähän olen lomalla!!!

Jeps, sitä on palauduttu pohojosesta, fyysisesti, ei henkisesti. Kavereita, duuniakin on ikävä, mut eniten maisemia, ja sitä rauhan tunnetta.

Niin, Rovaniemelläkin on nyt sit käyty. Voin sanoa et oli kyll paras sightseeeing tour ever: Puolen yön aikaan pikkuilosessa oli upeet näkymät xD. Uhkaus tuli, et pitäis mennä takaisin juhannuksena, saa nähdä, toivotaan parasta.

Kyproksen reissu on nyt sit reilassa, lähtö edessä ja paperit kunnossa. Kämppäkin kuulemma löytyy. Enää siis pari kouluhommaa, ja pakkaaminen, ja taas uusiin seikkailuihin. Alan kyll kohta olla jo liian vanha tähän...

Viimeinen työvikko menossa. Aika outoa, kun on alkanu tottua töihin, ja tutustunut työkavereihin, ja nyt mä sit lähden.

Vielä kauheempi, et kuukauden kuluttua mulla alkaa jo koulu Kyproksella! Ja homma ei ole vielä paljonkaan edistynyt...

Joo, viime aikoina tehty paljon töitä, ja rentouduttu vielä enemmän :) Käsite uni on alkanut unohtua, kun on pitänyt laittaa asiat tärkeysjärjestykseen... xD

Vielä on parit lähtiäiset edessänro:t 2 & 3, ensimmäiset olivat jo joulukuussa. :D Sitten Roveniemen kautta kotiin, kolme tenttiä, ja kaksi kurssia, ja sit Kyproksen koneeseen...

Joo, niin siinä sit kävi, et mä kävin etelässä ja palasin pohjoiseen. Huomenna, siis tänään ;) alkaa "oikea" työ.

Toisaalta harmittaa, että en ole kotona viettämässä lomaa perheeni ja ystävieni kanssa, mutta sit toisaalta tää on ollu jo tähän mennessä niin mielenkiintoinen kokemus, et pitäähän sitä kattoo et miten tää jatkuu ja muuttuu.

Kypros kutsuu sit kuitenkin helmikuussa, sekin alkaa jo varmistua. Eli taitaa jäädä toi kotona hengaaminen vähemmälle :)

Niin, rauhallista joulua ja riehakasta uutta vuotta!!! Tavataan ensi vuonna...

Kylläpä on outoo olla kotona. Ihan kuin olisin ollu poissa ainaki puoli vuotta!

On kyllä ollu poikkeuksellisen mielenkiintoinen joulukuu. Olen tavannu paljon mielenkiintoisia ja hauskoja ihmisiä. Ne on osaltaan auttaneet koti-ikävän kanssa, joka sit on vähitellen vähenny. Nähtävästi sit aika pahasti, ku lupauduin töihin.

Kieltämättä lämmitti sydäntä, kun työkaveri oikein halas, kun onnitteli työpaikasta. Harmi vaan, et se oli samaa sukupuolta... Miespuoliset ei ollenkaan innostuneet niin paljoo. Outoa... ;D

Joo, kävin eilen sit rinteessäki, eka kerran melkein kymmeneen vuoteen. Ja laskin alas naisten maailman-cup rinteenki!! Siitä pahimman kumpareen alas tamppaamisesta ei sit mainita mitään...Shh...

No, joo, siis, I'm here until Sunday, so let's enjoy the free time, koska sit tulee parin viikon työputki eteen...

Joo, siis vapaapäivä!! Ihan jees, eilen pääsin jopa baariin tanssimaan!!! Oli ihan kivaa. Ja viime yönä nukuin jopa neljä tuntii, kun piti mennä aamupalalle.

Menin kyll takasin kämpille ja yritin nukkuu, mut aivot tuli väliin. Reikikään ei ollu onnistuakseen. No, kyllä tää tästä vähitellen....

Saa nähdä milloin tulee lähtö etelään. Siihen asti elän minuutti kerrallaan, ja mietin elämän kiertokulkua...

Eräs viisas sanoi, että kuolema tuo esiin sylin ikävän...