IRC-Galleria

Kaija Koo on niin hyvä!

Sielu on surusta suunniltaan kun ei rakkainta nähdä saaaaa... ♪

Hassu päivä. Tai yö. Tai elämä.

this night forever, no morning will come
love me, love me to the end

ihan hullua kuinka koko päivän on mielialanvaihtelut taas ollu.... pahanlaatuisia...

iltapäivällä oli hirveä loistavuus hypetys jipii ja nyt on hnngh nahistus kamaluus ja ennyt tiä miten se on menny mutta kuitenki ja kaikki mitä oon yrittäny tehä on jotenki tuntunu jotenki jotenki vaikealta ja kaikkeen on loppunu heti into ja on levoton ja nahistava olo ja mie vain haahuilen ympäriinsä enkä osaa tehä mitään ja jos alotan tekemään jotain kohta kyllästyn ja alan tekemään muuta enkä osaa ko vain istua tässä ja olla

vaikeasti

ja sattuu ja ahistaa

ja on ikävä ja yksinäisyys taas ja ikävä kaikkia ja vaikea ja kaikki tuntuu väärältä

Alan muuten joskus ihan huomaamattani selittään ihmisille suu vaahdossa jotain mitä pitäis tehä, ja siis sillee, sitte alkaa tipahteleen ABJ-termistöä, selitän ja selitän kuinka oon tekemässä uutta bodyblushia ja meinaan suedata toisen jne, ja voi luoja :D Sitte ihmiset on ihan ¯\ O.O /¯ eikä tajua mitään ja sitte yhtäkkiä aattelen että niiii... vois kai poistua paikalta tekeen sitä bodyblushia... ko ei nää tajua mitään... ja sitte lähen sanaakaan sanomatta ja muut jää sinne sillee "huh?" ja näin.

No tuli vain mieleen.

Teen päälärpäkettä ja ostin eilen mustan muovipannan johon aion sen lärpäkkeen jotenki kiinnittää jotta se pysyy päässäki! \o/ Vielä on epäselvää miten saan sen siihen tiukasti kiinni. Mutta saan kyl! Ja sitte jos pahvi pilkistää alapuolelta rumasti väritän mustalla tussilla piiloon ja ompelen vähän tylliä ja pitsiä päälle ^^ Teen sitä siis itelle, en lapsosille. In case you were wondering.

Jotain rintaneulaa aion siihen kiinnittää, ja oispa mustia sulkia! Tarvin lisää leveää pitsiä. Pitäs käyä eurokankaassa muuten. Ja kirpparilla. Sieltä löytyy joskus mahtavia koruja joita rikkoa uusiin käyttötarkotuksiin. Ja kankaita. Ja tilpehööriä. Löysin taannoin kaks iki-ihanaa piskuista taulua, Sigrid tulee niin rakastamaan niitä! En tiä jaksaisko tänään käyä keskustassa :/ Mutta vähän niinko jo lupasin tyypille nähä. Ehkä iltapäivemmällä sitte. Eihän mulla sosiaalistumispäiviä liikaa elämässäni oo.

Muistin eilen jopa maksaa vuokran! YLP! Se on aika hienoa minulta jonka muisti on ADD-tyyppinen. Ja aikakäsitys. Ja aistit. Ja tilakäsitys. Ja pää. Ja muistin tehä ruokaa ja käyä suihkussa. Aika hölmöä ko muistan syä suunnilleen joka toinen päivä :( Jos nyt jotain näpertäisin, sitä päälärpäkettä vaikka.

Etkö muista kun aurinko hymyili, kun uskollisuutesi sain?
Ja kuinka se niittykin vihannoi, kun mä syliä Astridin hain.

Oi etkö sä hellivä isä ois, sillä onhan lapsesi tää.
Hän isänsä hoivissa kasvaa vois, taikka muuten se mierolle jää.

Miksi luotit sä leikkeihin keväimen, sillä tottaa en ajatellutkaan.
Olen kyllä jo käteni antanut, vaan en antanut Astridille.

Mies ylevä oon, enkä rupea sinun lastasi hoivaamaan.
Ei lakikaan sinuun sido mua, vaikka kuinka sä soisit sen.

Oi isä ja äiti, rakkahat, mulle anteeksi antakaa.
Mun pientä lastani armahtakaa,hänet luoksenne ottakaa.

Älä saavu sä silmäimme etehen, sinä kurja ja onneton.
Kun kehtasit sinä vanhempais nimeä tyystin tahria noin.

Oi isä ja äiti armahtain, minä vieläkin nuori lien.
En jaksa yksin kulkea, näen edessäin mieron tien.

Olit ennen sä lapsemme rakkahin, nyt sielusi saastunut on.
Et enää lapsemme olla voi, ala lähteä, hyvästi!

Täällä istuitte lämmössä lietehen, paha tieltä mun tänne toi.
Yksin pienen lapseni kanssa kai teidän luoksenne jäädä voin?

Ei ole tämä kievari kulkijain pois luunne te laittakaa.
Kuka käskis kaikkia kurjia kera lastensa majoittaa!

Hän kulki hanget ja kahlasi jäät yli myrskyn ja pakkassään.
Hän kulki kuolemanuuvuksiin, luo päässyt ei kenenkään.

Jos kannikka hänelle jostakin tai riekale annettiin,
sen lapsi sai, vaan itsensä oli nälkä ja paleli.

Nyt myrsky käy ja humisee, hän lastansa katselee.
Se itkee, pieni, ja vaikeroi, salo kaamea humisee.

Hän nauhan otti vyöltänsä, kietoi pienokaisen kaulaan sen.
Ei enää kärsiä tarvi sun, minun lapseni, hyvästi jää.

Ja poskia kuolemankalpeita vielä kerran hän suutelee.
Nyt lapsosen hyvä olla on ja pienoinen vaikenee.

Kun taas tuli kevät ja lämmin sää ja aukes nuo talven jäät,
niin Astridin jälkeen vankilan rautaportit ne kiinni jää.

Kohta on kesä. Tai toukokuu kyllä on mulle jo kesää, vaikka oiski lunta maassa, ja onkin... Istuskelin eilen viltin päällä kirkkolammella lukemassa kirjaa. Tuli vähän kylmä, lampiki vielä jäässä x) Urheasti istuin silti. Tahon päivänvarjon ko oon niin herkkä palamaan! Pelkäsin eilen ja tänään että posket palaa.

Oon ostanu käytettynä Terhenille silmät ja Dellalle peruukin, silmät tulee varmaan huomenna, tai varmaan sittekki vasta perjantaina, ja peruukki ens viikolla. Pitäis ommella mutta oon saamaton. Myönnän! Nikanorilla vilkkuu bokserit kaavun alta (ja ne bokseritki on Dellalta lainassa) ja Terhen juoksentelee tissit paljaana. Vain Della on säädyllisissä vaatteissa. Tosin se tarvis kengät nytten ko Nikanor otti omansa käyttöön.

Tahtoisin taas uusia vaatteita, semmosia kunnollisia, semmosia hyviä jostain. Hienoja ja oikeita, juuri semmosia ko tahon. Eikä mitään "nojoo"-hankintoja seppälästä tai kirppikseltä. Niinko suurin osa miun vaatteista on. Tai no, miun tyyli on vähän muuttumassa ehkä. Pitäsköhän viä vaatteita kirppikselle :O Ehkei kannata vielä, ei oo paljoa semmosta mitä ei tuu käytettyä, ehkä sitte joskus ko oon saanu hankittua uutta. Kunnollista. Ja tahtoisin kunnollisen vyötärökorsetin, metalliluutetun ja tismalleen oikean kokosen (tuo yks on vähän liian iso ja toinen on muoviluutettu koristeversio ja kolmas on overbust ja koristeversio sekin), mustan ja satiinisen. Just semmosen perus. Mistähän tilaisin.

Ja kauhia ko himottaa kenkiäki, vaikka vasta tein päätöksen etten tänä vuonna osta enää yksiäkään! Tosin jos sattuu eteen tarpeeksi hyvä kauppa (kirpparilta tai huuto.netistä tai jostain) niin ehkä sitte. Mutta noh. Antaa entisten rakkojen vähän aikaa parantua. Mutta kipsuttelu kopistelu on niin mukavaa... Tulee hyvä olo ko on nätit kengät jalassa, sanokaa vain minua akkamaiseksi, sitähän mie olen, enkä ees ymmärrä mikä niissä kengissä muka niin hienoa on. Mutta ah ja voi, on vain!

Tahtoisin myös 1000 palan palapelin, semmosen jonku tosi hienon, se olis mukavaa puuhaa. Kotona oon yhtä koonnu mutta siinä oli outo kuva ja kotona on muutaki tekemistä niin tuli harvoin tehtyä sitä, ja nii, se oli jotenki plööh. Semmonen ikivanha.

Tahtoisin myös yhen uuen kaverin. Edes yhen. Semmosen jonka kans vois vain käveleskellä ja istuskella, eikä tarvis mennä johonki tai tehä jotain. Semmosen joka asuis lähimailla ja jonka kans vois ryystää teetä ja valokuvata ulkona. Semmosen jonka kans vois jutella akkamaisista jutuista ja pukeutua mekkoihin ja hattuihin ja hansikkaisiin. Noh jostain syystä minusta on tullu kovin yksinäinen viime aikoina. Olen aina ollu yksin, ja viihtyny parhaiten yksin, ja niin, aina on ollu hyvä olla yksin. Mutta nyt hoksaan ajattelevani joka päivä sitä että olisi joku kaveri/ystävä jota nähdä usein ja joka kutsua kylään ja jonka kanssa olla vaan. Aina olen ollu yksin mutta koskaan en ole ollu näin yksinäinen. Kauan aikaa olin täysin tyytyväinen siihen että istuskelin vain yksin neljän seinän sisällä. Nyt pitää melkein joka päivä lähteä käveleen johonki, yleensä keskustaan, ja kävellä vain, liikuskella kaupungilla, joskus ostaa jotain. Vaikka lähes kaikki vastaan tulevat ihmiset vituttaa minua tavalla tai toisella, mölyävät teinit, höseltävät lapset, kiireiset keski-ikäiset, kärttyiset vanhukset (paitsi vanhuksista suurin osa on todella todella mukavia täällä, ihan totta! Juttelevat mukavia ja kehaisevat joskus!), kaikki ihmiset elämässä elämäänsä. Ja yht'äkkiä näenkin luurangot, lihakasat kävelemässä, tajuamatta juuri sillä hetkellä itseään, ajattelematta juuri sillä hetkellä mitä ovat, ja luurangot juoksentelevat ympäriinsä päättömästi ja tuntevat ja puhuvat ja ajattelevat ja se tekee minut hulluksi.

Tämä meni nyt vähän ohi aiheesta. Mutta niin, joka tapauksessa, yks uus kaveri/ystävä ois tosi kiva. Mutta mistä niitä löytää? Miten ihmisiin tutustutaan? En ainakaan baariin ole menossa tutustumaan yhtään kehenkään. En käy keikoilla, en ole menossa festareille, en tapaa ihmisiä. Random ohikulkijat kaupungilla. Miten ihmisiin tutustutaan? Koulussa oli aina helpohko tutustua. Mutta mites muualla? Ei mitään hajua. Ei kerta kaikkiaan minkäänlaista ymmärrystä miten ihmisille voi vain mennä juttelemaan ja tavata ja tutustua ja kaverustua. Ellei jonkun kaverin kautta tutustu kaverin kaveriin jossain kotibileissä tai illanistujaisissa tai jossaki. Miten vaikeaa voi olla? Hyvinki vaikeaa, veikkaan ma. Eilen ko pakkasin mukaan vilttiä ja kirjaa ja lähin kirkkolammelle sanoin ääneenki että oispa joku kaveri jonka kanssa mennä sinne istuskeleen. Huoh. Tahon jonku ihmisen josta piän ihan oikeasti. Mutta oon niin nirso. Inhoan melkein kaikkia. Mikä uskomaton tuuri oli seki että törmäsin minun ukkoon. Äh kauhea valivalivali tulee taas semmonen olo että oon vain valittava idiootti ja...

Noh. On mulla pari hyvää kaveria. Mutta niitä näkee aika harvoin. Mattiki asuu Oulussa saatana! Ja ukko asuu toisessa päässä Suomea. Ja miun kupla vain pienenee ja pienenee.

Hyvää antivappua. Jota minä täällä yksin tönössäni vietän. Kera Dellan, Terhenin ja NIKANORIN jonka hain päivällä postista, oh Nikanor on täällä vihdoin, son niin komia *3*



Violetinharmaat silmät <3

Mutta niin, en oo ottanu tavaksi juhlia vappua, etenkään ryyppäämällä, tai juhlia mitään muutakaan juhlaa ryyppäämällä... Vappu ylihypetetty ja plaah, mulla on ollu ihan hyvä ilta täällä yksin!

- keskittymisvaikeudet
- levottomuus/kärsimättömyys
- matala turhautumiskynnys
- juuttuminen/ylikeskittyminen
- mielen ja ajatusten harhailu
- vaikeus aloittaa asioita
- flegmaattisuus tai ylienergisyys
- muistihäiriöt
- nopeat mielialanvaihtelut
- vaikeudet sosiaalisissa suhteissa johtuen kommunikaatiotaitojen heikkoudesta
- organisoinnin ja ajankäytön vaikeudet
- impulsiivisuus/taipumus innostua asioista ja jättää ne kesken
- tapaturma-alttius/viehtymys riskinottoon ja extreme-lajeihin
- alisuoriutuminen suhteessa älykkyyteen/oppimisvaikeudet
- unihäiriöt/siirtynyt vuorokausirytmi
- liitännäisoireista yleisin on masennus
- aistiyliherkkyydet

You think I'm an ignorant savage
And you've been so many places I guess it must be so
But still I can not see
If the savage one is me
How can there be so much that you don't know?
You don't know

You think you own whatever land you land on
The Earth is just a dead thing you can claim
But I know every rock and tree and creature
Has a life, has a spirit, has a name

You think the only people who are people
Are the people who look and think like you
But if you walk the footsteps of a stranger
You'll learn things you never knew you never knew

Have you ever heard the wolf cry to the blue corn moon
Or asked the grinning bobcat why he grinned?
Can you sing with all the voices of the mountains?
Can you paint with all the colors of the wind?
Can you paint with all the colors of the wind?

Come run the hidden pine trails of the forest
Come taste the sunsweet berries of the Earth
Come roll in all the riches all around you
And for once, never wonder what they're worth

The rainstorm and the river are my brothers
The heron and the otter are my friends
And we are all connected to each other
In a circle, in a hoop that never ends

How high does the sycamore grow?
If you cut it down, then you'll never know
And you'll never hear the wolf cry to the blue corn moon

For whether we are white or copper skinned
We need to sing with all the voices of the mountains
We need to paint with all the colors of the wind

You can own the Earth and still
All you'll own is Earth until
You can paint with all the colors of the wind

Pelkään etten koskaan löydä itseäni. Näen kauniita asioita ja tahtoisin löytää niistä itseni, olla osa kaikkea mistä pidän ja mitä pidän esteettisesti miellyttävänä. Tapaan mielenkiintoisia ihmisiä ja tahtoisin löytää heistä itseni, olla yksi niistä joilla on rikas mieli ja laaja tietämys. Katselen kauniita ihmisiä ja esineitä, näen ne ja tunnen niiden kuvastavan minua. Mutta olen kykenemätön imaisemaan sitä itseeni, jään oivalluksesta aina ulkopuolelle. Katson hienon elokuvan ja löydän osan itseäni jostain hahmosta, koen suuren mielihyvän hetken. Ja sitten se on ohi enkä enää löydä sitä osaa itsestäni, en vaikka katsoisin saman elokuvan uudestaan ja uudestaan. Maaginen hetki on ohi. Minulla on käsitys, jonkinlainen harmaa, sumuinen hahmo kuvastuneena mielessäni, ja voi kyllä, se olisin minä, kunpa vain näkisin. Ratkon uusia ja uusia ristiriitoja itsessäni, vai ratkonko? On aina jokin este, mikä minä tahdon olla ja mitä tahdon tuntea ja miltä tahdon näyttää ja miltä tahdon tuntua, millainen minun kuuluu olla? Niin pehmeä ja niin kova, niin kiivas ja niin herkkä, niin hauras ja heikko, niin vahva ja kylmä, niin sininen ja niin vihreä. Kunpa voisin pitää itselläni ne hetket kun tunnen tietäväni jotain itsestäni. Kunpa voisin pysäyttää ajan ensi kerralla kun kuulen kappaleen joka saa minut itkemään pelkästään olemalla upea kappale, ensi kerralla kun käännän kirjasta viimeisen sivun ja suljen kannen, ensi kerralla kun elokuvan lopputekstit pyörivät, ja minä aina tuijotan vain eteeni ja NÄEN välähdyksen itsestäni, minä olin jossain sivujen välissä, minä kätkeydyin johonkin kulissien taakse, minä olen nuottien kaiku. En löydä itseäni itsestäni, vaan näen välähdyksiä siitä jossain ulkopuolella, enkä pysty pitämään niitä itselläni, ne ovat auttamatta ohitse kun herään horroksesta ja ajattelen taas muita asioita. Miten löytää selvyys ja lukittu ovi minusta, miten ymmärtää itseään? Miten puhua ja käyttäytyä jotta se tuntuisi omalta? Miten elää? Olen luottanut järjestelmään, ammattilaisiin ja hoitopaikkoihin. "Kyllä joku heistä vielä ymmärtää, kyllä joskus vielä ymmärrän itsekin." Tokkopa. Löytää ja tietää, oppia ja ymmärtää, siinä koko juttu. Siinä on kaikki.