tänään sitten vietettiin siskon miehen äidin hautajaisia. Oli rankkaa. Vaikken usein pystynyt täällä lapissa heidän luonaan vierailemaan, he aina ottivat minut vastaan yhtä avosylin ja olivat kuin isovanhemmat minulle. En ehtinyt hyvästellä Ingaa tai hänen miestään ennen heidän kuolemiansa, mutta kiitän heitä kaikesta mitä he minulle antoivat sen lyhyen ajan jonka heidät tunsin.
Tämä on ehkä ollut yksi rankimmista viikoista koko vuoden aikana, en ole viikossa koskaan itkenyt näin paljon saati tuntenut näin montaa tunnetta yhtä aikaa. En osaa pukea kyyneleitäni sanoiksi saati suruani, jos joku sen tietää, miten sen voisi tehdä saisi minullekkin neuvoa laittamaan ne paperille.