Kesäilma oli lempeää ja lämmintä
Tunnelma oikeanlainen, kaupungin yössä
Eikö se ollutkin parasta viihdyttämään meitä
Kävelimme pitkin rantaa
Olemme juoneet jokaisessa kahvilassa
Ja sinä
Puhuit kaikkea herttaista
Hymyilin kuin Mona Lisa
Meillä oli mahdollisuutemme
Se oli hieno ja todellinen romanssi
Voin yhä muistaa tuon viimeisen kesämme
Voin yhä nähdä sen kaiken
Kävelyt uimarannalla, nauramassa sateessa
Viimeisen kesämme
Muistot jäivät jäljelle
Teimme oman tiemme joen vierelle
Ja istuuduimme nurmikolle
puunn juurelle
Olin niin onnellinen että olimme tavanneet
Silloin ei ollut katumuksia
Oh niin
Ne hullut vuodet olivat aikaa hullujen
Mutta sisällämme oli lentämisen pelko,
Vanhenemisen pelko, pelko hitaan kuoleman
Me otimme kiinni mahdollisuudesta
Kuin olisimme tanssineet viimeistä tanssiamme