IRC-Galleria

Kävivät tosiaan tuossa aamutuimaa (klo 12.00) kysymässä meikältä, että voiko raamattuun luottaa?

Mistä vitusta minä sen tiedä, kai niiden itse pitäisi osata vastata tuollaiseen kysymykseen.
Anto ne jotain lappuja lohdutuspalkinnoksi vaikka en osannut vastata tuohon niiden miljoonan dollarin kysymykseen.

Meikä on monesti miettinyt, että mitä ne sitten todistaa kun ne kerran on todistajia.

Tänään oon tehnyt mostly en mitään.

Oon ollu koko päivän pyjamat jalassa eikä hävetä yhtään. Kai sitä nyt vähän saa lomailla lomaillessa.
Toisaalta mulla ja äitillä oli erimielisyyksiä siitä, että voiko sitä sanoa lomailuksi jos on työtön.

Ainakin se tuntuu siltä.

Mutta niin, en ollu jostain syystä eilen tajunnu laittaa tuuletusikkunaa kiinni kun menin nukkuun ja heräsin sitten yöllä siihen kun pää oli jäässä. Kaikkea nyt ei voi järjelläkään ajatella. Samapa tuo.

Inttoa oli tänään myös siitä, että onko Aliens III leffassa se alieni, että onko se runner vai drone. Enemmistö oli sitä mieltä että se oli runner (minä mukaanlukien) joten päästiin kerrankin sellaiseen tilanteeseen jossa Charlesbronson oli väärässä (voitte katsoa miehen galleriasta, se on semmonen parrakas heppu)

Huomenna ois haastattelu.

Miehinen päivä merkitsee miehisiä hommia.

Käytiin tupen kanssa tänään puntti_salilla nostamassa painoja. Parasta punttisalilla on ne isot peilit joista voi kokoajan katella kun lihakset pullistelee. Parhautta oli myös pyrinnön raudo ja testo jotka pumppas rautaa prässistä ja päästeli semmosia hirven kiimaääniä. Samapa tuo.

Punttireenin jälkeen mentiin meikän kämpille jossa meikä teki ruokaa ja tupe venytteli. Ruoan valmistuessa otettiin miehestä mittaa pugilismin muodossa ja sitten ruokailtiin. Syönnin päälle painittiin niin että tupe vähän kaasutti.

Sitten mentiin tupelle saunoon ja pelaan pleikkaria.

Päivän kruunais kun ottais kaljaa ja menis pihalle ampuun haulikolla.

Mahtavaa olla mies.

PS: ette te naiset ymmärrä

PPS: Eikä puhuttu tunteista

Elämä reservissä alkanut jo kyrsimään, totta ajattelin, että jospa sitä pääsis kertaamaan jo nyt.

Täällä on oikeasti tosi hankala olla, kukaan ei kerro mitä pitää tehdä, eikä mitä laitat päälle. Vähempikin alkaa ahdistamaan. Ruoka pitää ostaa ja valmistaa itse ja vaatteita ei voi vaan vaihtaa puhtaisiin. ARGH.

Meikällä on ollut ns. pehmeä lasku reserviin täällä kotona. Täällä kuitenki illallinen tulee niinkuin, no öh, manulle illallinen. Pyykitkin peseytyy ja ilmestyy viikattuna kaappiin, kunhan vaan jaksaa viedä ne likaisena pyykkikoriin.

Muita mainittavia asioita.. Koira kusi tuossa yks aamu meikän päälle, että onpa tullut noita kusileikkejäkin kokeiltua. Voin sanoa, että ei ollut minun kuppini teetä.

- täältä tähän -

saatana :D

Eilen oli kova meno, tänään vielä kovempi.

Yksikköupseeri tuossa tosiaan ilmoitti meikälle, että oisin oikeasti kotiutunut jo 2.1 mutta silti täällä vielä ollaan. Omalla kohdallani pitää kutinsa, että 2/06 ei kotiudu koskaan.

Pakko tähän väliin kiittää kaikkia varusmiestovereita joiden kanssa täällä on hypätty ja rytkätty.
Parhaat jätkät, paras elämänasenne, parhaat bileet, parhaita juttuja. Armeija vitusti rules.

:D__\.__|


Ei voi kuin lainata erästä suomalaista kappaletta,

Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen
Kun tänään lähden en taakse aio vilkaistakaan
taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa

Ne joilla on vielä palvelusta jäljellä niin voi meikän puolesta hajota vitusti.

Täältä tähän,

res. alik Arttu "Simo Häyhä" Vahera

vuosi 2008 alkoi hyvin, puhelin näytti ilotulitusta (ainakin omasta mielestä) sen rikkoutuessa yön pimeinä tunteina.

Hyvää uutta vuotta kaikille niille ihmisille keneen törmäsin, vahingossa tai tarkoituksella.

Illasta en nyt osaa oikeastaan kertoa mitään painokelpoista tai järkevää, kävin jostain syystä jonkun tuntemattoman ihmisen asunnossa tanssimassa nykytanssia MUSEN tahtiin ja ammuin jonkun raketteja jotka löysin jostain ja sitten olin baarissa syömässä suolapähkinöitä ja juomassa pepsiä, koska jostain syystä minulle niitä tarjottiin.

Tais olla ihan kovat bileet.

Vuoden ensimmäinen päivä meni lähes kokonaan peittomajassa ja sen jälkeen matkalla sodankylään.

Josta päästäänkin kätevästi seuraavaan aiheeseen.

Nyt on todellakin vähän jäljellä. Vaivaiset kaksi aamua varusmiespalvelusta. Jos joskus on kiinnostanut edes vähän, niin nyt ei kyllä kiinnosta edes senkään vertaa. On tämä jo nähty.

noniin,

Heinäpään majatalo majoitti taas pari vorttumin kollia eli näitä utajärven vanhoja kettuja.
Itse piti olla evakossa sohvalla kun pojat oli päättänyt mennä nukkumaan MINUN sänkyyn. Aivan sama.

Ilta oli mitä ratkiriemukkain, se ei sisältänyt muuta kuin paheennusta, uimakoulutusta rapakossa sekä päällekarkauksia.

Ystäviään nyt ei voi valita, väitti ne mikki hiiret mitä tahansa.

Kova meno,

Eilen olin tosiaan tuossa baarin puolella. Mukana oli niin tupea kuin jopea, ns. jätkät kehissä.

Meillä oli loppusota loppunut niin lomakyydit lähti sodankylästä vasta neljältä, mikä tarkoitti sitä, että meikä oli oulussa vasta jossain yhdeksän kulmilla. Se ei miestä hidastanut, vaan tupen olin nakittanut ostaan meikällä olutta valmiiksi, että tilanne voitaisiin pistää päälle heti sillon ysiltä.

Noniin, otin sitten olutta mieheen ihan viksuissa merkeissä, kun taas samaan aikaan toisaalla Jope alias KOLLI alias utajärven PUA oli ottanut härkää todellakin sarvista kiinni ja aloittanut viinapirun selättämisen ihan asenteella. Junamatkalla UTAHISTA ouluun oli uponnut 6päkki ja kaverin kämpillä toinen mokoma, siihen kun vielä laskettiin baarissa otetut paukut ja pilsnerit päästiin jo varsin miehisiin lukemiin, ja miehen kunto oli jo varsin kova, kun hänet onnelassa tapasin.

Tanskasen kanssa ei paljoa paskaa jauhettu vaan mentiin suoraan asiaan, puheeksi tuli jo lähes legendaksi muodostunut SIMO HÄYHÄ (ainoa mies joka on koskaan ylennetty alikersantista vänrikiksi) ja kuvitteellisten vihollisten tähtäileminen kuvitteellisella aseella.

Kauan emme ehtineet tätäkään harrastaa silla JOPEN kaverilla oli tullut erimielisyyksiä jonkun toisen miehen kanssa ja tästä johtuen Onnelan portsari koitti vääntää jopelta THUG-JITSU-liikkeillä kättä poikki ja ohjasi miehen pihalle. Jope kyseenalaisti onnelan työntekijöiden seksuaalisen suuntautumisen ja aiheuttivat vielä kylillä paheennusta jonka jälkeen (omien puheiden mukaan) olivat lähteneet oikaisemaan junaradan yli kohti majoitus-aluetta. Tällä reissulla JOpe oli sitten pannuttanut ja rikkonut kätensä ja polvensa.

Aika velikulta.

Itsehän näin vielä kotimatkalla PESTIN mikkoa ja arttua ja jotain kolmatta tyyppiä joille kerroin SIMO HÄYHÄn urotöistä.

Hieno mies on tämä.

PS: itehän en ollu etes kovasti päissään. Onneksi jope ja veke edusti meikänki edestä..

PPS: SIMO HÄYHÄ

Vittu täällä oli kylmä kun heräsin. Tuli aamulla joku kloppi mittaamaan kuumetta meikältä. Olin kuulemma sille päivitellyt suureen ääneen sitä tosiasiaa, että en ollut tehnyt päivääkään töitä ja olin silti saanut veronpalautuksia. Olin sitten koittanut tivata mistä moinen johtuu, mutta jäänyt ilman vastausta.

Otin sitten päivemmällä vähän lepoa, niin näin unta jostain lyhyestä tytöstä joka sitten piti jotain saarnaa jossain kirkossa missä kuuntelijoina oli pelkkiä mallinukkeja. Pakenin paikalta ja heräsin jostain tunnelista missä seilasin sängyllä. Ainoa asia mikä mua siellä paskaisessa ja saastaisessa tunnelissa otti pattiin, oli se tosiasia, että meikällä oli unohtunut varusmieskortti toisen takin taskuun enkä saanut varusmiesalennusta(?!)

siitä vaan rohkeasti analysoimaan sedän unia.

Sain siskolta lahjaksi tuommoisen kirjan kuin elämän ohjeet. Eli suht kevyttä lukemista näin kuumeen paranteluun, not. Kerkesin ehkä kaks kappaletta lukea niin lähdin jo semmoiselle henkiselle vaellukselle omaan psyykkeeseen ja aloin pohtimaan omaa elämää ihan yleisesti. Siis tietysti tuon kirjan on varmaan tarkoituskin herättää tuommoisia tuntemuksia, mutta kuinka vahvasti niin sitä en osaa sanoa. Meikällä oli lähteä taju, mm.

Siinä kirjassa oli eritelty semmoisia ihmistyyppejä mitkä yleensä menettää elämässä (noin niinku elämisen ja kokemisen kannalta eniten) eniten. Yks niistä oli etäältä elävä, siis sellainen tyyppi joka elää omaa elämäänsä vähän niinkuin etäältä, ei ota riskejä ei rakastu rekkamieheen, vaan pikemminkin haaveilee, tyyliin "vähän ois ollut mahtavaa jos oisin sanonut tuolle noin ja sitten oisin mennyt sen kanssa treffeille...". Meikä voi kyllä sanoa, että syyllistyn itse moiseen, mutta ehkä se johtuu siitä, että kun ihailee ihmisiä kaukaa (nyt ei ole kyse kyttäämisestä/ahdistelusta, meikällä on niistä jo käräjillä ihan tarpeeksi puhuttavaa.. :D__\._| ) niin niistä voi kuvitella kaikenlaista, ja niistä tavallaan tulee siellä omassa ajatusmaailmassa täydellisiä, haisi niiden henki sitten oikeassa elämässä kuinka pahalta tahansa.

Meikä ei enää muissta mista aloitin, täällä on kuitenki aika kylmä täällä meikän kämpässä, mutta silti hikoiluttaa. Ruoka on hyvää, joten eiköhän täällä pärjätä. Hauskaa loppusotaa. Terveisin FeverBoy85