Mä en ole moottoripyöräekspertti. Ei ole mun isäkään - mutta se on kumminkin rakennellut venettä ja tehnyt kaikenlaista vastaavaa, että sillä on ainakin jonkunlainen käsitys asioista ja miten ne ehkä toimii (jonkin se joskus hajotti multa yhden radion yrittäessään "parannella" sitä).
No, joka tap., Lulussa oli laturi hajalla. Koska mulla sen enempää kuin faijallakaan ei ole minkäänlaista käsitystä 6V itäpyörän laturin toiminnasta ja saatiin käsiimme halpa laturi päätettiin enemmin vaihtaa laturi kuin yrittää ihmetellä vanhaa (joskin se on tallella ja kaveri on luvannut katsoa sitä. Aion seurata toki vieressä ja tuurilla jopa oppia jotain :D). Viime sunnuntaina sit ruvettiin hommiin ja GÄÄÄÄÄÄH osas olla vaikeaa... Vanha uralimanuaali oli kovassa käytössä (vuorotellen toinen selasi sitä huuli pyöreenä ja toinen raapi päätään tyhmänä) mutta lopulta ME SAATIIN SE VAIHDETTUA! Tässä vaiheessa pidätän oikeuden olla helvetin ylpeä, koska mulla ei ole MITÄÄN aiempaa käsitystä moottoripyörän korjaamisesta whatsoever. Vaan niinhän se menee että tekemällä oppii, ei juuri muuten.
Viime aikoina on ollu niin kurjat kelit ettei oo tullut ajeltua, mutta tänään vihdoin aurinko paistoi ja oli todella nättiä jopa kun pääsin töistä. Niinpä tuli lähdettyä lyhyelle ajolenkille (lyhyelle siksi että koira odotti pääsyä lenkille, plääh) ja oli helvetin siistiä. Kaahailin (=ajoin MELKEEN 80 km/h 80 alueella... Ennenkuin nauratte niin hei, se on paljon se vuoden -67 itäpyörälle jonka huippunopeus UUTENA oli n. 95) ja suunilleen kiljuin riemusta ajaessani. Kerättiin katseita, mikä ei oo ihme; wanha svuvaunupyörä joka pörisee kuin helikopteri - ja poksuu ja päästelee savupilviä - jota ajaa joku kiljuva tyyppi jonka kypärän alta vyöryy pinkkiä kuitutukkaa ja liiloja rastoja. Ehm.
Suomeksi: mahdoinpa näyttää typerältä. Mutta kivaa oli! Toivottavasti tulee edes vähän vielä ajokelejä ennenkuin Lulu täytyy laittaa talveksi säilöön :(