IRC-Galleria

Vihaan öitä ja sen tuomia varjoja.
Kuulen kuiskauksen ja verho heilahtaa.
Hiljaiset askelet huoneen poikki.
Minähän olen yksin koko asunnossa.
Askeleet kovenee ja kohta joku jo juoksee.
Ääniä, ääniä, niitä kuuluu kaikkialta.
Kyyneleet pyrkivät silmiin ja rutistan peittoa,
silmiä en uskalla edes sulkea.
Oven takana on joku, jalat näkyy mutta mitään ei kuulu.
Sydämeni pyrkii kurkusta ulos.
Pulssi nousee ja lopullinenkin tajunta hämärtyy.
Pyydän..Anelen.. Menkää pois.
Millä minä pääsen tästä helvetillisestä leikistä ulos?
Kylmä hiki pukkaa ja joku jo koskettaa minua.
Pyydän..Anelen..Mene pois sänkyni vierestä.
Epätoivo valtaa minut ja mielen, eikö tästä koskaan tule loppua?
En uskalla liikkua, voin vain tuijottaa ja kuunnella mitä heillä on sanottavaa, sillä paniikiltani en pysty liikkumaan.
Räjähdän itkuun ja pakotan itseni pystyyn ja kiirehdin valonkatkaisimen luo.
Vielä kuusi tuntia aamuun.
Tarkastan huoneen, ei ketään.
Pyydän..Anelen..Menkää pois.

-Sophie