No eikhään sole minunki aika jo jotaki kirjottaa tänne päiväkirhjaan.
Se oli yks lauvantai päivä, ko mie aloin kattohmaan pitkään sitä minun nättiä emäntää. Se oli olemassa paljon nätinpi ko mie ja oikea rotunainen, mutta se oli henkisesti minua paljonki heikommalla astheela. Ei se mithään sanonu mutta sen ilme , se oli mahottoman säyseä, tylpän hapan ja aivanko sillä olis ollu suolakurkku persseesä.
Ja tämä tarina on paltuuria.