IRC-Galleria

Olen yksin, todella yksin, ilman ketään.
Maailmassa ei ole valoa, ei iloa, ei mitään.
Yksinäisyys kalvaa sisustani eteen päin kuljettaen.
Maailma itkee, minä en.

Yksin kuljen katua eteen päin.
Vieraat kasvot kylmät näin.
Tie on pitkä, vaivalloinen.
Maailma itkee, minä en.

Maailma itkee, itkee, kuolee.
Puukot, veitset selkää nuolee.
Kaikki kuolee tähän tuskaan.
Mutta minä en itke, en koskaan.

Maailma itkee, itkee, kuolee.
Puukot, veitset selkää nuolee.
Kaikki kuolee tähän tuskaan.
Mutta minä en itke, en koskaan.

Kuolema varjostaa katua, hämärtää sen.
Kävelen edellä kuoleman, varjoissa näiden talojen.
Kuolema iskee, selkääni kohti, paikoilleen jähmettäen.
Maailma itkee, minä en.

Mä väistän kuolemaa nopeasti.
Kasvot katsoo kylmästi.
Haudon kostoa nauraen.
Maailma itkee, minä en.

Maailma itkee, itkee, kuolee.
Puukot, veitset selkää nuolee.
Kaikki kuolee tähän tuskaan.
Mutta minä en itke, en koskaan.

Maailma itkee, itkee, kuolee.
Puukot, veitset selkää nuolee.
Kaikki kuolee tähän tuskaan.
Mutta minä en itke, en koskaan.

Kylmä terä selkää viiltää, sattuu helvetikseen.
Veri valuu katuun, pääni nostan ylös, katson kohti taivaaseen.
Joku ylläni seisoo, mua suojelee, sumussa hänet näen.
Maailma itkee, minä en.

Hän kuoleman luotani karkoittaa.
Hän haavani parantaa.
Mut syliin nostaa hymyillen.
Maailma itkee, minäkin.

Maailma hymyilee, vihdoinkin.
Sinä voitit kuolemankin.
Minut sä siltä pelastit.
Mun maailman sinä valotit.

Maailma hymyilee, vihdoinkin.
Sinä voitit kuolemankin.
Minut sä siltä pelastit.
Mun maailman sinä valotit.