IRC-Galleria

Ajattelin vähän selventää "uskonnollista kantaani" :D ku se on joillekki vaikea tajuta. BTW, suoraa wikistä.


Satanismi sai nykykäsityksen mukaisen muotonsa 1960-luvulla amerikkalaisen Anton LaVeyn näkynä. LaVey näki omien sanojensa mukaan tarpeen elämänkäsitykselle, joka hyväksyisi ihmisen sellaisena kuin hän todella on. Hän halusi luoda uskonnon, jossa yksilö voisi olla luonnollinen itsensä, joka ei vaadi uskomaan tuonpuoleiseen, jossa ei tarvitse mukautua toisten toivomuksiin, ja jossa ei tarvitse sovittaa itseään muiden määräämiin muotteihin.

Laveylainen satanismi arvostaa ihmisen lihallisuutta ja näkee elämän tässä ja nyt, ainoana merkityksellisenä todellisuutena. Tuonpuoleinen jää korkeintaan epämääräiseksi arvailuksi, tai se kiistetään kokonaan. LaVeyn eri kulttuurien mytologioista ja arkipäivästä yhdistämä ajattelusuuntaus on lähellä biologista ja aineellista todellisuuskäsitystä: ihminen nähdään eläimenä muiden eläinten joukossa, joskus parempana, usein muita eläimiä julmempana. Niinpä satanismi ei sisällä uskoon pohjautuvaa näkemystä elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen, vaan keskittyy arkipäiväisen elämän yksityiskohtiin.


Satanismi on pohjimmiltaan ei-hengellinen uskonto. Se kannattaa laajamittaista vapautta ja individualismia. Sen mukaan ihmisten tulee ottaa itse täysi vastuu omista teoistaan, eikä heidän tule piiloutua uskonnollisten tai kulttuurillisten arvovaltojen taakse. Sellaisien katsotaan estävän ja hämärtävän yksilön todellisia haluja ja vastuita, satanistin tunnustaessa ne täysin.

Juutalaiskristillisestä perimästä poiketen Saatanan ei satanismissa katsota olevan niinkään pahuuden ruumiillistuma tai palvonnan kohde, vaan paremminkin vertauskuvallinen nimitys luonnonvoimille ja ihmisen perimmäiselle olemukselle. Satanistille yksilö on lopulta tärkein asia, ja ulkopuolisten jumaluuksien olemassaolo on hänelle epäselvää ja epäolennaista. Satanisti ei palvo persoonallista Saatanaa, vaan näkee, että ihminen on itse keksinyt kaikki jumalansa ja uskonnot. Hän on itse sekä Jumala että Saatana, ainakin vertauskuvallisesti. Näin ollen satanistia ei välttämättä voi sanoa ateistiksi - vaikka tietenkin ateismi on yleensä yliluonnollisen uskon puuttumista.

Satanismi rinnastetaan usein saatananpalvontaan. Yleisen käsityksen mukaan, toisin kuin saatananpalvoja, satanisti ei pidä jumalanaan mitään itsensä ulkopuolista (kristinuskon) demonia — satanistille hän itse on jumala. Merja Hermosen mukaan satanistit voidaan jakaa moniin sosiologisiin ideaalityyppeihin: järkiperäisiin satanisteihin, aatteellisiin liikkujiin, metallisatanisteihin ja entisiin saatananpalvojiin.