Jea, mä muistelen, taas pyörii pääs kaikki menneet.
Niitä ei voi takas saada, kai mä sen teen.
Mun tarina on lyhyt, niin paljon jäljel.
Sori äiti, mä rupeen oikeest ajattelee järjel.
Se,jumala mitä oot antanu mulle,
en pysty koskaa antaa sitä samaa sulle.
En o varma enkä sitä koskaa tiedä,
mihi elämä mut aikoo seuraavaks viedä.
Tartun näihi hetkii joka päivä samanlailla.
Joka päivä samanlaista, en oo mitää vailla.
Mä muistan skidinä ei ollu mitää huolii,
asiat rullas itsestää, me oltii vaa nii nuorii.
Menneet on eletty, ei ne tuu takas.
Mä muistan miten joku oli joskus mulle rakas.
En palaa enää siihe vaa mä elän omaa ikää.
Sitä ikää mitä ei tuu koskaa korvaa mikää!
<3