Taasko maanantai ja sataa samaa rataa
viikot valuu ruumis hiljaa hajoaa
paska maanantai ja sataa ansaan juuttuu maahan
sortuu syviin vesiin vajoaa
En ois ketään koskaan lyönyt lupauksiaan
syönyt kukaan toisen kanssa sua nähnyt
jäänyt murhe astiaan olis maljaan turhan
katkeraan
Jäänyt ois myös kuulematta laulut tuulen
tuntematta nauramatta naurut suuret
suudelmatkin maistamatta huulet kuumat
koskematta