IRC-Galleria

Vaikka hymyilen, se ei tarkoita et oisin iloinen. Saatan olla sisältä ihan täysin romuna. Monet sanoo ettei mun aina tarvi olla nii kova. Yrittää murtaa mut jotenki... Mut ku mä en haluu. Mä en tarvi ammattiapua. Mä tarvin vaa jonku joka ymmärtää mua yhestä katseesta tai sanasta. Ja saa mut hymyilee vaik itkisin... Mä peitän sekoiluillani sen kuinka muhun oikiasti sattuu. Muhun sattuu ihan vitusti. Eikä kukaa ehkä ymmärrä miltä musta tuntuu mennä nukkumaan ja herätä ihan yksin.... :(

KAikki satuttaa mua enemmä ja enemmä. Kukaa ei vittu tajuu ettei mua oo tehty nii vitun kestäväks.
Mä en aina jaksa olla ilone tai seko.
Mä tahon olla välillä yksin tai niiden ihmisten lähellä joita mä rakastan ja jokka rakastaa mua. Mä en haluu kertoo asioitani kaikille. Mä kerron ne muutamalle tyypille joita rakastan ja joihin luotan.
Mua ei kiinnosta enää...
Vaikka oon eka maas ja sit nauran, se ei merkkaa sitä, ettenkö olis silti sisältä päi hajalla. Ulkoisesti näytän ehkältä mut sisäisesti oon täysin paskana....