Kattelen niitä valokuvia, muistan sen kaiken niin täsmälleen, kaikki ne tunteet ja fiilikset, kaiken sen välityksen. Kaipaan niitä mahtavia ihmisiä ja ihania hetkiä, joita mikään ei tuo enää takas sellaisenaan.
Mut muistot säilyy niin kauan kun niiden haluaa säilyvän.. :) tosin ei se vaan oo lähellekkään sama juttu, niiden hetkien muisteleminen tuo aina hymyn huulille, mut saa tuntemaan samalla jotenki niin haikeeks. ikävä