IRC-Galleria

Vaikka sitä miten yrittäisi olla aina vahva ja itsevarma, se epävarmuus loistaa aina kaiken sen läpi. Sitä kai jotenki pelkää näyttää sen heikkoutensa ja kaikennäköset puutteensa, koska pelkää torjutuksi tulemista ja hylkäämistä - sitä pelkää vaikka mitä, niitä asioita on nii loputtomiin jos oikein rupee miettimään.. usein sitä pelkää kai ihan turhia juttuja, kuvittelee typeriä asioita mielessään ja sitte sitä helposti piiloutuu jonnekki syvemmälle itteensä. Välillä antaa melkein tiedostamattaan ihmisten loukata ja olla inhottavia, koska ei vaan uskalla pistää vastaan, ikäänkuin vaan hyväksyy sen "roolinsa" ja antaa muiden heitellä ja kohdella miten sattuu.
On se nii ikävää, että omaa elämää ei vaan voi ohjailla, asiat menee omaa kulkuaan. Ihmisiä tulee ja menee, tuttavia, joista kasvaakin ystäviä, ihmisiä jotka jää, vaikka niistä kovasti haluais pitää kiinni. Ihmiset muuttuu - ja ite siinä samalla hiljakseen melkein huomaamattaan, tunteita tulee ja menee, sekasia fiiliksiä, epätoivoa, häpeää, vihaa, katkeruutta ja kaipuuta.. on niitä ihania asioita, kute nyt näin kliseisesti tietenki rakkaus. Nättejä sanoja ja ihmisiä jotka arvostaa ja kunnioittaa, mut jotenki kummasti ne ikävät asiat jää mieleen paljon syvemmin. Ku joku sanoo jtn inhottavaa tai on muuten vaan töykee tai kohtelee epäkunnioittavasti sitä saattaa jäädä miettimään viikoks, mutta ku taas päinvastoin tulee mukavaa kommenttia joltain se ilahduttaa, mutta unohtuu sit kuitenki yllättävän nopeesti.