Vois vaikka maantua.
liian moni asia huolettaa
muistoja
ja liikaa ikäviä sanoja.
äh ehkä mä liiottelen, teen elämästä yhtä draamaa. Mut ei kivalta tunnu ei. Haluisin vaan käpertyä jonkun ihanan kaverin syliin ja päästää kaikki ulos mut nyt joudun tyytymään yksinäiseen angstailuun koneen ääressä.
(päivä oli huba, ilta aika perseestä suurimmaks osaks koska fiilis oli sitä luokkaa)