mä en jaksa ymmärtää sua, mä haluaisin, mutta mä en osaa ja enkä mä enää oikein välitäkkään. Miks kuluttaa aikaansa ja itteensä turhaan. Ei mikskään, ei mitään järkeä. On asioita jolla on OIKEESTI merkitystä, asioita joille voi tehdä jotain ja jotka saa tuntemaan hyväks ja arvokkaaks, turha miettiä niitä jotka vaan saa olon niin totaalisen turhaks, ihmiseks jolla ei oo merkitystä. En mä ansaitse sellasta kohtelua, vaikka nyt miten itserakkaalta ja muuten kuulostaa, mut en mä ansaitse. Mä en oo tehnyt mitään väärää. Mä tunsin, ja sille mä en mitään mahda, mut sekin meni jo.
Nyt mä lopetan ja jatkan eteenpäin. Mä en jaksa ajatella, tuntea ja kaivata enää. Mä haluun yrittää ja olla vahva.
Olla taas se vanha Soffu joka luotti itteensä.