Voi miten ihana fiilis. Hyvä olo kaikesta. On asiat niin hyvin, ei oo kaikkea mitä haluis, mutta paljon ja se on ihan tarpeeks. Ainaki just nyt se mitä on tuntuu riittävän.
Lukiossakin ollu ihan mainio meiniki (ja tällä en tietenkään sitä opiskelua meinaa, mut kaikkea muuta joo o) ja sika kivoja tyyppejä. Mulla on vaan sellanen olo että asiat vaan natsaa ja mä oonkin ihan okei. Ei oo enää sellasta niin suurta alemmuuskompleksia kuin joskus aikasemmin. Ei väliä jos ei kaikkia tää nassu miellytä, ei se oo edes mahollista. Mä alan olla ehkä sen verran vahva että osaan kerätä sitä varmuutta jo niin monista asioista että se ei oo siitä riippuvainen, ja osaan myös tyrmätä asioita - en ota kaikkea vastaan, vaikka liikaa vielä kuitenkin.