Päivä oli tosi ristiriitanen, kamala mutta samalla ihanakin, fiilikset vaihteli ihan laidasta laitaan.
Välillä iskee vaan ihan kumma olo, mä en kestä sitä että mä en ymmärrä kaikkea, varsinkaan sitä jos kyse musta itestäni, se jotenkin ahdistaa että on osaks itelleen aina sillon tällön niin vieras ja tuntuu että se ihminen on kauheen kaukana vaikka se on tässä kokoajan. Mä en vaan osaa antaa kaikille oloille selitystä ja tavallaan mua turhauttaa se mun jatkuva kaiken analysointi. Mut se vaan on vaan niin mua, ei siitä mihinkään eroon pääse.
Ainakin mä omistan ison määrän ihania ystäviä, ja vaikka mä en itestäni tykkääkkään niin kyllä ne arvostaa ja tukee siitä huolimatta että on välillä vähän outo ja epämääränen. Se on jotenkin huojentavaa kun tietää että on aina joku joka välittää.
Illalla mä jäin istuskelemaan puoleks tunniks Senaatintorille ja kattelin vaan auringonlaskua ja ohi kulkevia ihmisiä. Mulla oli jotenkin niin hyvä ja rauhaisa olla, sellanen tässä hetkessä eletään olo. Siinä samalla kirjottelin fiiliksiä ja kaikkea mitä ympärillä aistin kännykkään. Hah, kun ei parempakaan ollut. Sit kotiin kävellessä (mukavat parisataa meteriä) jutskailin Embasen kanssa mukavia puhelimessa ja venykin sitten almost tuntisen keskusteluks. Kiva on pitkästä aikaa huomenna kunnolla nähdä :)
ja ps. olis kiva jos vois joskus päästä ajassa taakseppäin ja koittaa että mitenkäs oliskaan käynyt jos olis tehny asiat toisin ja jättäny joitaki asioita tekemättä.