Turhauttaa. Matskun kirja löhnöttää mun edessä mut en oo vielä jaksanu tehä elettäkään esim. lukeakseni huomiseen kokeeseen, jotenki kauhistuttaa ajatus et koko kirja täynnä asiaa josta en suurimmaks osaks ymmärrä mitään. Viimesen tunnin oon vaan jäätyilly ja tuijotellu ikkunasta ulos, kuunnellu ja mietiskelly mukavia, oivoi näin se Sofia panostaa koulunkäyntiin. :---)
oli muuten älyttömän ihana ilta eilen, tänks! bussimatka meni itekseen hymyillessä, elämä hymyilee-fiilingillä. NYT se ei kuitenkaan vaan enää niin paljon kun tiedän et olis asioita jotka pitäis hoitaa alta pois, huoh. Ei mua pahemmin stressaa itse koe, mut stressaa se että oon just näin lahna, enkä saa asioita tehdyks. Matemaattisesti älykkäät aivot kiiiitos.