Pisti kovasti hymyks, pieniä ilahduttavia asioita joissa ei tarkemmin ajateltuna oo kuitenkaan mitään mutmut joo, oli kuitenkin sen verran että ne sai mussa yllättävän kivan olon aikaan, hymy korvissa ja näin jee. Ja mitäs muuta, en saanu taaskaan mitään järkevää aikaseks vaikka oli tarkotus kyllä esim. jtn kouluun liittyvää tehdä mutta ehei. Kirjotin ikuisuuden ja lueskelin jtn vanhoja typeriä päiväkirjoja. Turhia itkuja. Outo ahdistus, oon liian streessantunu ja ailahtelevaine fiilismörkö.
On semmonen olo et haluun vaan puhua ja puhua, hyppiä ja huutaa, purkaa itteäni kaikin mahdollisin tavoin. Samalla niin vauhdissa ja jäässä, total freezing. En saa mun ajatuksia sanoiks, en osaa selittää kellekkään yhtään mitään. Pöhlä.