"Hei olen Roni,10 vuotias Lämminverinen ruuna.Synnyin marylandissä kaukana kaukana melkein kaupungin rajalla sijaitsevalla hevostilalla,vanhempani olivat muotovaljoja,äitini voittanut useita palkintoja näyttelyissä ympäri maan ja isäni tunnetuin esteratsu.Minut tehtiin koska omisjallamme oli tavoitteena jatkaa hienoa hevos sukua vielä pidemmälle useiden sukupolvien päähän,mutta...Minä en kuitenkaan täyttäny hänen vaatimuksiaan ja minut myytiin värini ja monien muiden syiden takia,olen nimittäin musta ja puolisokea.Joten kun olin tarpeeksi vanha,minut vieroitettiin emostani ja myytiin perheelle joka halusi ostaa 5 vuotiaasta asti ratsastaneelle tyttärelleen syntymäpäivä lahjaksi hevosen.Minut lastattiin traileriin ja matkasimme useita kilometrejä suomeen,kun tulimme tallin pihalle ja minut otettiin ulos trailerista uusi omistajani tuli viereeni ja katsoi minua tylyn näköisenä, "Ei meille tollanen kaakki muuta!Se on ruma ja silmä puolikin vielä,ei kukaan tollasella kehtaa ratsastaa!" Loukkaannuin ja hän huomasi sen,mutta virnisti vain ivallisesti kuin olisin ollut jokin ylijäämä hevonen.Joten lähdin siis tytön vanhempien kanssa hevosmarkkinoille,jossa minut myytiin vanhalle miehelle työhevoseksi.Työ hevoseksi...Minut...Lämminverinen?Ei minun rakennettani ole luotu työhevosen raskaisiin tehtäviin!Mutta ketäpä se kiinnosti,minut siis myytiin ja vieläpä pilkka hintaan.Mutta sielläkään en ollut onnellinen,minua suorastaan kidutettiin,sain ruokaa vain silloin kun tuo dementtiaa sairastava mies muisti sen minulle antaa,eli todella harvoin.Olin laiha eikä minua oltu harjattu,olin jäänyt vaille rakkautta ja lämpöistä kosketusta,joten minusta tuli hirviö.Purin kaikkia jotka tulivat lähelleni,purin jopa konstaapeli Torppalaa käteen kun hän yritti silittää minua ollessani laitumella.Miuta hevosia potkin ja purinkin muutamat kerrat,silloinkin kun minua yritettiin valjastaa puukärryjen eteen potkin ja purin kaikkea mikä tielleni osui.Kun olin ollut tuossa karussa koulussa 5 vuotta ja olin niin huonossa kunnossa etten enään pystynyt kunnolla kävelemään vanha mies sairastui ja meidät hevoset myytiin,kukin minnekkin päin maailmaa.Minä jouduin miehelle joka teki viimeisiä vuosiaan töitä vossikka kuskina,ja kyllä...Hänkin oli vanha.Eikä välittänyt hyvinvoinnistani mitään.Nukuin yöni laitumella susien seassa ja sainkin siitä syystä useita naarmuja,ruhjeita,murtumia ja tietenkin arpia pitkin kroppaani.Olin alakuloinen ja nälkäinen,katkeruus oli vallannut sisimpäni,olin hirviö ja ymmärsin tilanteen vakavuuden alitajunnassani mutten pystynyt muuttamaan käytöstäni,olin tuolloin jo 9 vuotias.Mutta nyt minun ei enään tarvitse kärsiä,sillä olen hevossairaalassa ja minut lopetetaan pian ja pääsen vihdoinkin tästä 10 vuotta kestäneestä kärsimyksestä.Nyt kaikkien on kaiketi parempi olla,kun en ole enään pilaamassa rumuudellani kenenkään tallimaisemaa tai näykkimässä ohi kulkevia ihmisiä,itse ne raa´at kaksijalkaiset minusta tekivät tälläisen.Halusin vain kertoa tarinani kaikille teille kun kohta minä lakkaan olemasta,nämä ovat siis hyvästit,toivottavasti näemme siellä minne nyt ikinä joudunkaan."
Ja niin Roni nukkui pois,tuo yksinäinen sielu joka vaelsi vuosia väkisin eteenpäin kovan kivun ja nälän piinaamana.Tämän tarinan tarkoitus on selittää millaisia hevosen omistajia maailmassa oikeasti on,jos hevonen on sokea tai kuuro,se hylätään kuin vanha rätti huoneen nurkkaan ja ne saavat kärsiä nälästä ja rakkauden puutteesta,kunnes lopputulos on sama kuin Roni rassukalla.
Tarinan on kirjoittanut Moona!