Kahden veljeksen isä oli alkoholisti ja löi lapsiaan. Pienestä pitäen lapset olivat pelänneet isäänsä. Eräänä päivänä, kun nuorempi poika oli jo 16-vuotias ja vanhempi 20-vuotias, lähti viemään isä autollaan nuorempaa veljeksistä autolla jonnekin. Vanhempi veli teki ammatiltaan proteeseja ja oli silläkin hetkellä pajassaan, täysin tietämättömänä, mitä tapahtui.
Yhtäkkiä isoveli sai aavistuksen, että jotakin oli tapahtunut. Hän lähti katsomaan, ja löysi isänsä kuolleena ja pikkuveljensä erittäin pahassa kunnossa. Isä oli mitä todennäköisimmin ajanut metsätiellä humalassa ulos tieltä ja pudonnut auton kanssa jyrkänteen alas metsään. Isoveli kiidätti veljen sairaalaan, mutta nuorempi veli oli niin pahasti loukkaantunut, että molemmat kädet ja jalat piti amputoida. Myöhemmin isoveli kiinnitti veljelle proteesit.
Pikkuveli oli vihainen veljelleen, koska tämä laittoi hänelle proteesit, vaikka tiesi veljen inhoavan niitä. Pikkuveli olisi mieluummin halunnut kuolla, kuin elää proteesien kanssa. Eräänä päivänä, jona ensilumi satoi, päätti pikkuveli jättää isoveljensä, koska ei voinut vain unohtaa vihaansa. Isoveli seurasi pikkuveljeään pihalle ja kysyi:
-Miksi vihaat niitä niin paljon?
-Koska en pysty tuntemaan mitään....en mitään..
Vanhempi veli oli hetken hiljaa, ja tajusi veljensä olevan tuskissaan.
-Vaikka et voikaan tuntea käsilläsi tai jaloillasi, kaikki aistisi ovat vielä tallella. Koko muu ruumiisi on tallella, joten voit tuntea sen avulla. Eikö se riitä? Entä jos olisit jättänyt minut ja kuollut?
Pikkuveli katsoi veljeensä ja alkoi itkeä. Sitten hän katsoi taivaalle, ja tajusi viimein, että tosiaan, se mitä hänellä nyt oli, riitti hänelle. Lumihiutaleet vain tippuivat maahan, kun veljekset katsoivat taivaalle.
Jos mietitte, että mistä repäisin tuon, näin siitä unta. Ja se oli oikeasti surullista :'( Mutta siinä oli oikeesti perää, ja on ihanaa tietää vaikeana hetkenä, että joku auttaa, kuten isoveli pikkuveljeä<3