Hyvinvointivaltion liberaalia mallia tarkasteltaessa tulee mieleen, että täähän on kaikkea muuta kun liberaali sille yhteiskunnan pohjalle. Et se vapauden aste kasvaa sitä mukaan mitä korkeemmassa asemassa olet. Siks kääntäisinkin liberaalin tarkoittamaan eliitin vapautta. Yleensä se mitä myydään vapauteta tarkoittaa lähinnä vapautta valtion kontrollista. Mutta kun valtio on nimenomaan sellanen ainakin näennäisesti demokraattinen elin. Valtion kontrollista vapautuminen ei tarkoita sitä, että sä vapautuisit yhteiskunnasta. Se vaan tarkottais sitä, että sä alistuisit kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan muille valtasuhteille, kuten tällä hetkellä markkinatalous on suuressa roolissa. Se vapaus on siis lähinnä eliitin vapautta. Oikeesti vapaus tarkottaa mahdollisuuksia. Aito vapaus tarkoittaa aitoja valinnanmahdollisuuksia. On ihan sama kuinka paljon valikoimaa kaupassa on, jos sä et pysty käytännössä ostamaan sieltä kuin sitä yhtä ja samaa. Vapauden kaipuu on oikeastaan henkinen ansa. Vapauden kaipuu saa meidät ajattelemaan negaatioita, niitä vapauden esteitä ja niistä vapautumista. Vapauden kaipuu on kuitenkin sama asia kuin mahdollisuuksia kaipuu. Jos kokee vapauden puutetta, niin oikeasti haluaa jotain. Se jokin hahmottuu paremmin kun ajattelee mahdollisuuksien kautta. Eli mitä mahdollisuuksia minulla olisi saavuttaa se, mitä kaipaan.