No niin, rakkaat lapset. Muistetaanpa olla varovaisia, kun vietetään juhlapyhiä tai mitä tahansa muita ryyppyjuhlia noin yleensä. Lyhyesti sanoen oma juhannukseni meni nimittäin vituiksi. Mitäpä siis tapahtui?
Siinä viiden aikaan perjantai-iltana mukanani taskussa ei ollut pullonavaajaa juuri sillä hetkellä nousuhumalaa, "etteivät avaimet hukkuisi", joten päätän avata pulloni painamalla sitä kaivonkantta vasten. Seuraus: korkki lentää paineella suoraan silmääni ja menetän näköni siitä väliaikaisesti. Tämänvuotinen juhannuksenviettohan tapahtui tuolla perämetsän perimmäisessä perseessä, eli Sysmän perukoilla, niin syrjässä, ettei osoitetta näy edes navigaattorilla. Näön menetettyäni kaveri soittaa hätäkeskukseen ja selvittää, missä on lähin poliklinikka. Tämän jälkeen Heinolaan. Siellä lyödään silmien eteen laput, heitetään taksiin ja viedään tutkittavaksi ja jumittamaan joksikin kolmeksi ja puoleksi tunniksi Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan. Siellä kun on Suomen ainoa ympärivuorokautisesti päivystävä silmäpoli, joka on varustettu edes yhdellä silmälääkärillä. Siellä annetun tuomion mukaan silmäni vaikuttaa tulevan kuntoon, mutta näkö edelleen tällöin sumea. Sitten taksilla takaisin (KELA sentään maksoi molemmat matkat), mökille. Sielä on jopa vielä bileet käynnissä siinä kahden aikaan yöllä joten korkkaan parit kaljat - tällä kertaa haavereitta. Lauantaina sit takasin Lahteen ja jälleen kerran HYKSiin. Samoin sunnuntaina.
Eli tällä hetkellä tilanne se, että menetin melkein näköni juhannuksena, kun onnistuin evottamisessani tavallistakin pahemmin. :P Nyt saamastani lääkityksestä, jota muuten on kokonaista neljää eri sorttia, yksi laajentaa pupillejani. Se tekee minut käytännössä lähes pariksi viikoksi aivan helvetin likinäköiseksi ja tietokonettakin pystyn käyttämään ainoastaan Windowsin suurennuslasitoiminnon ja iskän Komeiden lukulasien avulla. Joudun kuitenkin hieman tihrustamaan, joten tietokoneen käyttöä nyt vältän. Samoin puhelimella suosin soittamista - toistaiseksi älköön siis kukaan lähettäkö viestiä, en pysty lukemaan sitä kuin suurennuslasin avulla, eikä sitä ole välttämättä aina käsillä.