IRC-Galleria

Onko joku muukin joskus törmännyt väitteeseen "mielipiteistä ei voi kiistellä"? Ehkä tämä on vielä tullut vastaan juuri, kun kiistakumppani huomaa tietoisesti tai vaikka vain alitajuisesti, että ehkä hänen mielipiteessään olisi ollut jotain kehittämisen varaa. Ihminen arvostaa ylpeytensä ja yksilöllisyytensä arvon puolustamisen nimissä mielipiteitä ja monet muistuttavatkin, että ei ole olemassa vääriä mielipiteitä. Fraasista "ei ole olemassa vääriä mielipiteitä" voidaan kyllä tehdä useitakin muunnelmia ja perustella ne. Sitä on mahdollista vaikkapa jatkaa sanomalla: "mutta huonoja kyllä on." Voidaan jopa suoraan sanoa siten kuin itse silloin tällöin sanon: "Se, joka väitti sinulle noin, ei tiennyt mistä puhui." Tuolla en suoraan viittaa siihen, että oikeasti olisi olemassa vääriä mielipiteitä - niin vain ei voi sanoa, sillä se tuhoaisi koko mielipiteiden idean yksilöllisinä ajatuksina - vaan siihen, että erittäin huonoja mielipiteitä todella on olemassa.

Mielipiteet ovat ihana asia. Ne tarjoavat mitä ihanteellisimman mahdollisuuden kelle tahansa uskoa aivan mitä tahansa. Jokaisellahan on oikeus mielipiteeseen, jokainen mielipide on oikea ja on vain hienoa, kun on mielipiteitä. Ehkä juuri näistä syistä mielipiteiden kyseenalaistaminen katsotaan helposti tuomittavaksi. Sellainen toiminta käsitetään helposti hyökkäyksenä lähes pyhän aseman saaneita mielipiteitä vastaan. Pyhiin Mielipiteisiin liittyy siis kaikenlaista. Aloitetaan ensinnäkin korostamalla, että mielipiteet ovat todella yksilöllisiä käsityksiä. _Käsityksiä_, eivät tosiasioita. Tämä voidaan osoittaa seuraavalla tavalla: Jos todetaan, että kaikki mielipiteet ovat oikeita, se tarkoittaa myös, ettei ole olemassa vääriä mielipiteitä. Tällä tavoinhan usein todetaankin. Kuitenkin, jos päätän itse muodostaa mielipiteen, jonka mukaan on todella olemassa vääriä mielipiteitä, olen muodostanut mielipiteen, joka on oletuksellisesti oikea, mutta samalla kiistää sen, ettei ole olemassa vääriä mielipiteitä. Jos siis mielipiteet eivät olisi yksilöllisiä, olisi syntynyt paradoksi. Toiseksi: mielipiteitäkin voi jaotella. Olen itse jaotellut mielipiteet neljään ryhmään, joista jokainen ryhmä käyttäytyy hieman eri tavoin.

Voidaan ensinnäkin puhua mieltymyksistä. Joskus sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä ja TÄMÄ väite on tarkempi kuin yllämainittu versio siitä. Ykkösryhmäni käsitteleekin juuri makuasioita tyyliin "olut on hyvää". Tällaisessa tilanteessa ei voida päästä puusta pitkään, mielipiteet tuskin muuttuvat väittelemällä. Sen sijaan toisen mielipidettä voidaan muuttaa. Tähän väliin sopii korostaa, että tämä ei ole väärin eikä edes tuomittavaa. Esimerkkitapauksessani sen henkilön, joka ei oluesta pidä, mielipide voi helposti nojautua siihen, että hän on maistanut oluita yksipuolisesti eikä ole siten voinut huomata, että oluen maku vaihtelee maa-, raaka-aine- ja valmistustapakohtaisesti.

Toinen ryhmä käsittää toimintatavat. Tämä ryhmä kattaa näkemykset siitä, millainen tapa toimia on hyvä. Siihen kuuluvat niin pienet asiat elämästä, kuten kuuluuko ruoka syödä keittiön pöydän ääressä vai onko sillä edes väliä, kuin myös merkityksellisemmät, kuten miten kasvihuoneilmiötä voitaisiin estää. Tämä ryhmä ei enää kuulu makuasioihin, sillä toimintatavoista kyllä voidaan kiistellä. Kuulostaisi hassulta, jos jonkun sanoessa "yöllä kuuluu nukkua" toinen vastaisi: "se on mielipide, eikä niistä ei voi kiistellä".

Kolmas ryhmä muodostuu näkemyksistä. Tämä ryhmä koostuu eettisistä kysymyksistä, kuten eutanasian oikeutettuudesta, sekä muista kantaaottavista ajatuksista, kuten näkemyksestä homoavioliitoista. Tämän ryhmän näkemykset eivät ole juurikaan makuasioita, koska toisin kuin mainitut, nämä ovat yleensä perusteltavissa, ja siksi niistä jopa on suositeltavaa keskustella. Ryhmän erona toiseen ryhmään on se, että toinen ryhmä käsittää käytännön maailman ilmiöt ja sitä siten ajetaan järkisyin, kun taas kolmas ryhmä on yleisperiaatteellinen ja siten ennen muuta teoreettinen, vaikka käsitteleekin todellista maailmaa.

Myös uskomukset ovat mielipiteitä ja ovatkin se neljäs ryhmä. Uskomukset voivat olla joko yksilökohtaisia tai yleisiä. Yksilökohtaisia uskomuksia löytyy kaikkialta ja jokaiselta. Niitä tapaa syntyä ennakkokäsityksinä tiedon puutteessa. Kukapa ei olisi ikinä huomannut toteavansa "olen aina luullut, että..." Tällaiset yksilökohtaiset uskomukset eivät sinänsä ole edes väiteltävissä, vaan ne joko ovat tosia tai epätosia. Tällöin mahdollinen väittely voikin syntyä ainoastaan silloin, kun keskustelijoilla on erilaiset käsitykset kiistanalaisen asian oikeellisuudesta. Yleisiä uskomuksia taas ovat sellaiset, joiden oikeellisuutta ei voida todistaa mitenkään, esimerkiksi uskonnot. Nämä ovat siinä mielessä samanlaisia kuin makuasiat, joskin myös yleisistä uskomuksista voi keskustella ja näkemyseroja vertailla.

Mielipiteet ovat sellainen ilmiö, joiden olemassaolo helposti unohdetaan. Tämä korostuu erityisesti mieltymyksistä puhuttaessa. Siksi mielipiteiden olemassaolosta on aina silloin tällöin muistutettava, mikäli jokin siihen liittyvä on sattunut unohtumaan. Jos esimerkiksi jälleen väitän oluen olevan hyvää tai vaikkapa popmusiikin olevan paskaa, saattaa joku tarttua tähän väitökseen vastaamalla, että se on vain minun mielipiteeni kuin en tätä itse olisi tiennyt. Tällainen väite on sangen turha, jopa väärin, eikä missään nimessä johda mihinkään. Se ei ota huomioon sitä varteenotettavan mahdollisuutta, että siteeraan jonkun toisen mielipidettä tai että on koskaan ollut olemassa joku toinen ihminen, joka on samaa mieltä kanssani. Näissä tapauksissahan kyseessä ei ole "vain" minun mielipiteeni, vaan itse asiassa _myös_ minun mielipiteeni. Jos taas olenkin ainoa nyt tai koskaan aikaisemmin elänyt ihminen, joka on tiettyä mieltä kyseisestä asiasta, on väittämän lausunut vain todennut ilmiselvän tosiasian. Yhtä hyvin hän olisi tähän väliin voinut todeta minun olevan 19-vuotias. Keskustelu olisi edennyt suunnilleen saman verran. Väite "vain sinun mielipiteesi" on yllättävän usein käytetty ottaen huomioon sen, miten turha väite on. Oletan, että sillä pyritään huomioimaan se seikka, että en voi puhua kuin omasta puolestani väitettä esittäessäni. Jälleen kuitenkin törmäämme siihen kiistattomaan tosiasiaan, että kyseessä on itsestäänselvyys. Vaikka joku osoittaisikin, että on olemassa universaali tosiseikka, jonka mukaan olut on hyvää, kyseessä on silti minun mielipiteeni (unohtaen nyt sen kaikkein turhimman vain-sanan). Miksi siis olettaa, että yrittäisin puhua kenenkään toisen suulla? Tai edes voisin?

Niin tai näin, juuri mielipiteiden tavallisuus aiheuttaa sen, että niitä harvemmin vaivaudutaan pohtimaan. Ehkä joku harva nyt tämänkin tekstin on vaivautunut läpi lukemaan ja saanut hieman ymmärrystä asiaan mielipiteideni kautta.

Ja muistakaahan, että kaikki tässä kirjoituksessa esitetty on oikein.