IRC-Galleria

Täsmennys edelliseen. Mulla on siis ihanainen pupu! Ei konkreettisesti.

Mutta on se ihme kun ihminen ei opi. Edes puolitoista tuntia koleassa syysillassa ei saanut aivojeni rakkauskeskusta jäätymään. Olin vaan todella onnellinen lyhyestäkin jälleennäkemisestä.

Olin töissä kovin tiptop ja kulutin aikaa hiljaksiin siivoilemalla hyvin tarkkaan. Aikaa meni enemmän kun saisi, mut tulipahan tehtyä.

Kotiin poljin taasen kovin lujaa ja meinas happi loppua, ilkeä tunne. Portaita, portaita ja portaita. Vaatteet pois ja suihkuun. Puhtaana sänkyyn, sängyn viereen iso lasi maitoa ja läppäri syliin.

Sitten olinkin jo tässä missä nyt. Mun paikka. Mun valtakunta. Leveä, pehmeä sänky. Kaksi paksu peittoa. Tyynyjä. Viileä huoneilma ja rakas läppäri.