IRC-Galleria

Tämä vuosi on ollut varmaan yksi vaikeimmista ja rankimmista ikinä. Tähän vuoteen on mahtunut hirveästi yllätyksiä, mielettömän suuria tunteita, niin iloja kuin suruja. Enimmäkseen kuitenkin sitä surua ja hämmennystä. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, hauskoihin ja ihaniin ja löytänyt joitain ihmisiä uudestaan, mutta myös kadottanut monia ennen niin tärkeitä ihmisiä. En mistään hinnasta suostuisi elämään tätä vuotta uudestaan ja olen iloinen kun se on kohta ohitse.

Olen ollut niin ilkeä itselleni, että jo välillä epäilin näkeväni koskaan tätä hetkeä. Olen ollut myös ilkeä muille, olen tehnyt kamalia asioita ajattelemattomuuttani. Vuonna 2008 petyin monesti ja monesti ja monesti, itkin 100litraa ja tunsin toivottomuutta, voimattomuutta ja pelkoa. Jotenkin nyt kun katson taaksepäin, niin se kaikki muutti minua, vaikkakin olen edelleen tunteikas, impulsiivinen, kärsimätön, stressaava, loukkaantuvainen minä. Mutta ehkäpä olen oppinut jotain itsekunnioituksesta.

Se itsensä kovettaminen, jota olen joutunut harjoittamaan koko vuoden, on lisännyt minussa jotain, joka on antanut voimaa hurjasti. Vaikka kävin niin pohjalla, ettei sitä monille voi toivoa, niin minä myös nousin sieltä. Uskallan ajatella huomista, uskallan toivoa enemmän vuodelta 2009 ja haluan löytää sen, mitä minä ja mitä kaikki elämältään hakevat.

Nykyiset ja entiset rakkaat ystävät, ihmiset, kaikki... Kiitos, että olette tulleet/olleet/piipahtaneet elämässäni, sillä te olette tehneet minusta sen, mikä minä olen!

Parempaa ensi vuotta odotellen, rakkaudella

Jumppis