IRC-Galleria

Muista hengitys! Aika menee nopeasti kun sitä ei ajattele jatkuvasti.

Apua, oon niin korkeella, pudotus pelottaa!

Kyllä mä nyt oon ollu varmasti ihana ku sain tutustuu niin ihanaan ihmiseen.

Tämä vuosi on ollut varmaan yksi vaikeimmista ja rankimmista ikinä. Tähän vuoteen on mahtunut hirveästi yllätyksiä, mielettömän suuria tunteita, niin iloja kuin suruja. Enimmäkseen kuitenkin sitä surua ja hämmennystä. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, hauskoihin ja ihaniin ja löytänyt joitain ihmisiä uudestaan, mutta myös kadottanut monia ennen niin tärkeitä ihmisiä. En mistään hinnasta suostuisi elämään tätä vuotta uudestaan ja olen iloinen kun se on kohta ohitse.

Olen ollut niin ilkeä itselleni, että jo välillä epäilin näkeväni koskaan tätä hetkeä. Olen ollut myös ilkeä muille, olen tehnyt kamalia asioita ajattelemattomuuttani. Vuonna 2008 petyin monesti ja monesti ja monesti, itkin 100litraa ja tunsin toivottomuutta, voimattomuutta ja pelkoa. Jotenkin nyt kun katson taaksepäin, niin se kaikki muutti minua, vaikkakin olen edelleen tunteikas, impulsiivinen, kärsimätön, stressaava, loukkaantuvainen minä. Mutta ehkäpä olen oppinut jotain itsekunnioituksesta.

Se itsensä kovettaminen, jota olen joutunut harjoittamaan koko vuoden, on lisännyt minussa jotain, joka on antanut voimaa hurjasti. Vaikka kävin niin pohjalla, ettei sitä monille voi toivoa, niin minä myös nousin sieltä. Uskallan ajatella huomista, uskallan toivoa enemmän vuodelta 2009 ja haluan löytää sen, mitä minä ja mitä kaikki elämältään hakevat.

Nykyiset ja entiset rakkaat ystävät, ihmiset, kaikki... Kiitos, että olette tulleet/olleet/piipahtaneet elämässäni, sillä te olette tehneet minusta sen, mikä minä olen!

Parempaa ensi vuotta odotellen, rakkaudella

Jumppis

Edelleen maailman hienoiten sanottu :

"Älä turmele sitä mitä
sinulla on, haluamalla
sitä mitä ei ole;
ja muista, että mitä
sinulla nyt on, se oli
kerran niiden asioiden
joukossa, joista vain
uneksit."

Ihan uskomatonta miten joku pieni juttu voi muuttaa niin paljon. Fiilis on aivan eri kun vielä viikko sitten.

Mä haluan joululahjaksi rakkautta ja läheisyyttä.

Miksi mä käyttäydyn niin väärin aina? Kuka haluaa opettaa mua?
En saa sanottua asioita ja sitten onkin jo liian myöhäistä. Ja joskus sanon niin vääriä asioita. Ja aina en saa itsestäni selvää.

Auttaiskoha jos kirjottais 100 kertaa "Iloitse toisen puolesta, äläkä ole aina niin asshole".