IRC-Galleria

Koen erittäin mielenkiintoisena seikan, joka laittaa minut piirtämään ajatuksiani tälle "päiväkirjalle" juuri silloin, kun kamala hetki elämäni varrella on sattunut. Näinä synkkinä hetkinä en pysty ajattelemaan yhtikäs mitään, mutta silti kirjoitan tänne koneen tapaan, kuin vailla sen suurempaa päämäärää. En valita, halua kertoa mitään sen suurempaa tai merkityksellistä, mutta kuitenkin kerron jotain, vai kerronko? Tämän kertainen aihe käsittelee testamenttia. Aloitetaan...

Miltä tuntuu, kun nostetaan pohjalta ylös hymyilevin silmin, mutta tämän jälkeen päästetään irti ja annetaan tippua takaisin pohjalle? Tämän lisäksi, pyydetään vielä antamaan anteeksi ja perustelemaan tekoa mahdollisimman lievin keinoin.

Täten testamenttaan kaiken sen, mitä kyti/kytee sisälläni, ihmisen harteille, joka tähän tilanteeseen minut saattoi, anteeksi antaen tällä tavoin kaiken, jota kukin itsessään tuntee tehneensä väärin tai oikein.

Joo... Taas kerran aika latoa pino ajatuksia pääni sisältä näin aamun pikkutunneilla ja epäonnekkaissa tunnelmissa. Taas kerran menetin jotain sellaista, jota en olisi halunnut menettää ja sekin johtui täysin siitä syystä, että voitin "pelkoni". Pääsin tästä "pelosta" ylitse, koska päivällä, töissä parin tunnin pohdinnan jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, että jokainen ihminen pelkää jotain asiaa elämässä, joka vaikuttaa hänen jokapäiväiseen elämäänsä jollain tapaa. "Pelko" saattaa olla absurdi käsite sinänsä, koska ihminen ei välttämättä noteeraa, että hänellä alitajunnassaan piilee ajatus, joka vaikuttaa hänen käyttäytymismalliinsa. Minun pelkoni on menettämisen pelko, joka johtuu lapsuudestani ja karvaista kokemuksista elämän saralla.

Taas kerran historia toisti itseään ja epäonnistuin siinä, jota olen aina havitellut. On sanonta, että "aidan takana ruohokin on vihreämpää". Tuntuu siltä, etten löydä kohtaa aidasta, josta pääsisin ylitse. Asensiko joku sähköt aitaan?

Olipa kerran irc-galleria, jonka typerä moderaattori innostui kerran lukemaan väärää päiväkirjaa. Kävikin sitten niin, että tämä kyseinen moderaattori otti kirjoituksesta niin itseensä, että päätti antaa viattomalle käyttäjälle bannit ja poistaa koko käyttäjätilin, koska tajusi olevansa vain mätä jäteastia yhdessä isossa tunkiossa, joka haisee niin pahalle, että se löyhkää jokaisen vastaantulijan suusta. Löyhkä on yhtä kuvottava, kuin vanhan viinan haju krapulaisena ja synkkänä aamuna, jonka jokainen itseään vähemmän kunnioittava "ihminen" on itselleen aiheuttanut. Mikä tässä kaikessa sitten mättää? Vastaus on yksinkertainen ja paljon lyhyempi, kuin voisi luulla... Vastaus on nimittäin Ihminen itse, joka omalla turhamaisella käyttäytymismallillaan tarjoaa toisilleen tylsiä ja turhia palveluita, joita turhat ihmiset käyttävät vieläkin turhempiin turhuuksiinsa. Mikä tämän kaiken pointti on? Miettikääpä sitä itse pienissä aivoissanne...

Terveisiä irc-gallerialle!

Viisi asiaa, joita pelkään eniten. (1.pelkään eniten)

1. Jumalaa
2. Omia ajatuksiani
3. Psyykkisiä kykyjäni
4. Läheisteni menettämistä
5. "Tyhmyyttä"