IRC-Galleria

Ollaanko me missä? Ollaanko me ongelmissa?
Vaiko meidän unelmissa? Onko sielä toivoa?
Onko sielä mahdotonta olla? Se kysymys meitä vainoaa, kun emme tiedä vastaustaa.
Sit käänämme päätä, sä näät et ei se oo häävä, paikka johon jäädä.
Vietämme aikaa, kun lelumme joutuu hukkaa.
Kaunisttelemme sanoilla, joiden tarkotusta emme tiedä. Se on outoa, uskottavuuden puutetta!
Koitat sanoa, mut sanas on jotain outoa. Meille kaikille ja heille joiden sanojen on mahdotonta ymmärtää.
Nukkua emme uskalla. Sillon olemme vaarassa, se poika voi tulla ihan millon vaa ja sitten itketään koska äiti ei ollut hilpeää. Mut vituttaa ja se meitä etenpäin koittaa vierittää, pysähdymme nään kiven, otan sen heitän pois. Jatketaan matkaa ja matkalla olevia ihmisiä hilpaistaan. Ne meitä ei ymmärrä koska ovat täysin normaaleja. Vittuako te alatte, kun ette osaa olla kuten me!
Kioskilla vastassa on meidän kurkkija, se sanoo et tie on vapaa ja me jatketaan matkaa sinne missä on hyvä olla. Ollan kohta perillä, mut sitten tulee paha utopia. Voi vittu me ollan kusesa! mitä vittua tehä!? Juosta niin kovaa ku pääsee, mut mitä väliä ku se saa kii kummisii ja sit ollaan liemessä jossa ei olla oltu vuosia. Ja sielä vietetään kaikki nää paskat vuodet jotka ovat jo takana mut edessä ei oo valoa, en näe mitää en halua nähä mitää haluun täältä pois!
Vittu antakaa ees jotain, mun on pakko saaha ees jotain. Saan sulta apua, oot nyt ystävä, mut huomenna oot kujalta saatu avustaja. En muistele sua, vaan ajattelen mua. Jatkan matkaa taas kohti jotain tuntematontaa, sielä nään jotain himmeää, mikä se on? no se oliki vaan neula jota on käytetty jo monta kertaa. Otan sen kätöseen ja viillä sillä nimeni hentoon ihoni, tulee hyvä oloo ja mitä sä välität kun et edes ymmärrä!