Sinä päivänä
kun millään ei ole tarkoitusta
juoksee aika hitaasti karkuun ympäriltäni
en nähnyt pitkään aikaan mitään,
vaikka tuskin silmiäni edes ummistin
ehkä mä olen vain hiukan väsynyt
liian usein toivoin etten tuntisi sinua
silloin en voisi pitää sinusta
sinä tiesit sanojesi tuhoavan kaiken
meidän maailma oli pelkkää propagandaa
värit katosivat maailmastani
yritän kalastaa niitä takaisin
rikkinäiset ajatukseni huutavat parantavaa lääkettä
en haluaisi ikävän enää myrkyttävän mieltäni
turhautuneiden tunteiden edellä juoksin hullujen huoneella vastaan epätoivoa
toivoin sinun nappaavan minut ilmaan