Minä luulen, että minulla on mielenkiintoinen elämä.
Välillä tekee mieli paeta.
Ja yleensä pakenenkin, mielikuvituksissani.
Aina kuitenkin palaan siihen samaan huoneeseen.
Huoneessa ei yleensä ole ketään muuta kuin minä -
ja minun peilikuvani,
kurkkimassa suuresta peilistäni.
(Kellon viisarit eivät vainoa minua,
minä en katso aikaa,
se katsoo minua.)