Löysit reiän saumattomasta suojastani,
halkeaman minun turvallisesta kuorestani.
Sydämeni oli liian avoinna,
uusilla haavoilla,
ja mieleni vailla järjenhäivää
menin jälleen tyhmiä tekemään.
Mutta tällä kertaa minä hillitsin sanani.
Tällä kertaa se ei ketään pelastanut -
sillä vahinko oli jo aiemmin tapahtunut.
Tuuli yltyi etelästä,
se vei mennessään minun rippeeni,
pohjoista kohti.
Rikkinäinen hahmotelma, eheimmästä sielusta,
minun sielustani, omasta kuvastani,
nyt sekin hukassa --
(Kerään kaiken jäljelle jääneen)