IRC-Galleria

Hän yritti saada heidät tajuamaan, että yksinäisyys oli hänen ainoa vihollisensa.

Pieni ääneni,
keskellä vilkasta katua.
Keskellä kaikkea,
mutta kuka kuulisi sen ?

Vaikka pään pois kääntäisin --

Olenhan sinulle vain osa taustamelua
keskipäivän auringon alla -
pieni osa melusta
iltapäivän ruuhkissa,
murto-osa kaikista niistä
päivittäisistä tunteista
joita kertailet hiljaa mielessäsi
illan viimeinkin painuessa mailleen.

Yritän sen kummemmin ajattelematta,
itseäni aamuyön tunneille kannustaa,
ja odotan vain, että väsymys minut ja mieleni lamaannuttaa.

Kuvittelen sinut kulkemaan minua vastaan kadulla -
minä hakeudun niille katukivetyksille
joissa sinä joskus seisahduit tietä ylittäessäsi,
käytän sanoja
jotka kuulostivat sinun sanomanasi
ainutlaatuisilta,
ja katselen ikkunasta taivaanrajaan,
ihan hiljaa,
ihan kuten sinäkin tapasit tehdä,
kaikki jotta vain näkisin sinut vielä,
edes jossain etäällä,
haave,
kuin pala unistani
tässä ikävän vääristämässä todellisuudessa.

Katseesi jäi pysyvästi minun mieleeni,
muistan sen hetken niin elävästi,
vilkaisu kulmien alta -
ja vieläkin näen sinun kylmät silmäsi.
Kädet, sinun kätesi,
jotka tarttuivat minua lujasti,
mutta pitivät minua lähelläsi rakastavasti,
olivat lämpimät.

Sinä tiesit mitä minä olisin valmis tekemään.
Ja minä olin tiennyt sen jo ensi hetkestä lähtien.