Aina ei tarvita sanoja kuvaamaan olotiloja,
aina ei tarvita tekoja puhumaan puolestaan.
Viimein käy viileä henkäys niskaan,
joka saa kylmät väreet hiipimään pitkin vartaloani.
Pianon soitto kantautui korviini,
muistui silloin mieleeni kaikki ne huolettomat hetket.
Kaunis sävel rautateiltä,
niiltä,
joille saattamatta saattelin sinut matkallesi,
huolettomin askelin.
Kaikuina ilmassa,
näkyinä ihmisjoukoissa,
peilin lailla haikeaa kuvaansa heijastaen,
hakeutui auringon armoon.
Vaan ei armoa saanut.
Ei saanut mitä pelastuakseen tarvitsisi,
vaan minkä tekojensa kautta ansaitsi.
Hetkeksi karkasin todellisuuden kuvastanne,
se virkisti kehoni ja mieleni.
Veden pinta oli petollisen tumma.
Tarvitsin,
mutten vaatinut,
ei se olisi oikea tapa päästä päämäärääni.