IRC-Galleria

Mutta minne on pitkä matka ?

Matkanvarrelta tulee paljon mukaan,
paljoa kantaa mukanaan tahtomattaan,
niin paljosta silti luovutaan,
kukaan ei kehota jäämään,
ei mitään jättämään,
mutta silti aina paljon taakse jää.

Joskus sitä kaikessa hiljaisuudessaan toivoo,
että olisi osannut suunsa avata,
että olisi nähnyt edes hiukan pidemmälle,
jäämättä jalkoihin, ajoissa tajunnut.
että silloin joskus olisi seisahtunut hetkeksi paikoilleen,
Joistain täytyy kai silti itseään kiittää,
sillä kaiken sen jälkeenkin on päästy jaloilleen.

(Olen kuin kissa, jolla on kyllä joskus hiukan hitaanlainen reaktionopeus.
Sillä useimmiten putoan jaloilleni, joskus -- tuota.. niin.)

Oli kai silloin päivät lyhimmillään,
kun, kuin liian aikaisin,
kaikki peittyi hämärään.
Joulukuu eikä lumesta tietoakaan,
kylmästä viimasta tiesi että talvi silti teki tuloaan.
Ei minkään annettu masentaa.

Ne hetket maistui elämältä.
Löysin itseni jälleen siltä samalta tieltä.

Askel askeleelta.

Aamuyön hämärissä,
toivoen ettei se yö olisi loppunut milloinkaan.